30.11.11

Johan se nyt on viidestoista kahvila sentään: Ciao! Caffe, Kiseleffin talo

Kaikkihan muistavat kuinka melko tarkkaan vuosi sitten koitti eeppisen kahvilasarjani kymmenes jakso (joo, tahti on vähän hidastunut tämän vuoden aikana...), tuo Fazerin ikiylväs kruununjalokivi. Vaan mitenkäs, viidenneksitoista kerraksi päätin jotain vähintään yhtä legendaarista: Café Engel! Nyt saisivat hienohelmat lukea mitä totisesti heistä ajattelen, ja näihin aatoksiin sitten hyytyikin minun ja kahvitoverin matka, kun huomasimme Engelin olevan itse asiassa viimeistä pöytää myöten täynnä. No mikäs siinä sitten, ovathan toki nuo juuri saneerausremontin alta paljastuneet torikorttelit mitä täydempänä kahvijuottoloita, joten päätimme valita kohteeksemme kiintoisalta kuulostavan paikan: Espresso Edge! Nyt saisivat hipsterit ja viileilijät lukea mitä totisesti heistä ajattelen, ja niinpä lähdimme opasnuolen siivittäminä tuon muinaiskorttelin sisäpihalle, joka oli ihmisistä epäilyttävän autio ja juuri pään korkeudella loimottavista ulkotulista epäilyttävän ahdistava. Ohitimme siis ständin: Espresso Edge 100 metriä ja nuoli kohti suuntaa. Seurasimme. Päädyimme umpikujaan, jota edelsi haaraumia eri suuntaan, joista jokaisen tarkastimme, kunnes viimeisestä pulpsahdimme takaisin lähtöpisteeseemme.

Ei sitten menty Espresso Edgeen.

Näillä main alkoi hivenen viluttaa, joten suuntasimme suoraan lähimmästä ovesta sisään tuohon kuuluisaan Kiseleffin taloon, jossa oli ties minkälaista pikkukrääsäpuotia sekä tietty myös myyjäiset, eli tungeksijaa kuin pipoa ja kaamea hipitihoppi soi kaiuttimista. Juoksimme portaat yläkertaan, missä oli jos ei nyt hiljaisempaa niin ainakin vähän väljempää. No joo, olisihan siinä ensin ollut tarjolla jos jonkinlaista eliittikonvehtileivonnaista (unohdin paikan nimen), mutta niissä oli hintaakin sen verran, ettei tämä testiryhmä nyt hulluksi ruvennut; siltikään, vaikka oli kahviin oikeuttavat ilmaislapukkeet taskussa. Jatkoimme matkaa: yläkerran perältä, aika hauskasta nurkasta, löytyi sitten Ciao! Caffé, joka, kuten muistatte, oli Ruoholahden toimipisteineen kahvilasarjani avausjakso - enpä ennen edes tiennyt että tämäkin on ketju. Taitavat kaikki olla nykyisin, varmaan Café Engelkin löytyy nykyisin jokaisen Pyhtäänperkiön ABC:ltä S-marketin ja Kirjatorin vierestä...

Noh, tämä torikorttelin Ciao! on ulkoasultaan jokseenkin hienostuneempi kuin Ruoholahden Citymartketin eteisaulan vastaava, joskaan yhtä ihanan pehmoisia nojatuoleja ei täällä ollut - sen panin merkille jo kynnyksellä. Vaan lepäämäänhän tämä kutsui kyllä ihan omanlaisellaan tavalla, oli vanhan talon yläkerran oma pieni huoneistonurkkaus pieniruutuisine ikkunoineen, ja vieläpä oikein leppoisa nopeatempoinen NRJ-musiikki kaiuttimissa. No ei kai kaikkea voi vaatia. Nettisivujensa mukaan tämä kahvila "muuttuu iltaa kohti Milanolaistyyliseksi viinibaari-kahvilaksi, jossa nautitaan rennosta ilmapiiristä viihtyisässä arvokkaassa ympäristössä", joten kaltaisemme maanläheinen kaksikko soveltui sinne kuin lammas rippikouluun. Onneksi muita asiakkaita ei myyjäisistä huolimatta ollut käytännössä lainkaan, mikä hieman oudoksutti, vain yksi jakkupukunainen viinilasillista juomassa ja tablettitietokonettaan (saattoi olla älypuhelinkin - en minä noita nykyvermeitä toisistaan erota) sormeillen. Mikä kävelevä klise hänkin oli! Loin häneen sääliviä katseita; tottahan aavistelin hänenkin mieluummin pukeutuvan kumisaappaisiin, ja saviojan poikki kohti renkimiehen aittaa huuruisena hallailtana harppovan kassissaan silavaa ja pullo kotikaljaa. Näin sen hänestä, mutta Helsinki oli hänet voittanut, miten ikävää.

Ciao! Caffé on tunnettu keskuudessani erityisesti italialaistyyppisistä jäätelöistään, jotka ovat parhautta syötävässä muodossa. Suostuttelin toverinkin sellaisen pariin, ja niinpä otimme ilmaiset kahvit (oli ne Torikortteli-lipukkeet) ja jätskit. Toverini sai kahvinsa kera vielä konvehdin, minä en, syy tähän jäi epäselväksi. Ylipäätään kohtelumme oli kohtuu kolkkoa siitä sekunnista lähtien, jona tempaisimme kahvilippumme esiin. No sori!, teki mieli sanoa, ja vielä kun ostimme jäätelötkin! No, huojuimme kohti ikkunapöytää (kuten sanottu, varaa oli valita, ja vain kerrosta alapuolellamme Engel oli täysi kuin amiksen tumppikulho). Oli joulutähtiä rivissä siinä oikein nätisti, ja paperipyyhepurkkikin, joka toi mieleeni joko psykiatrin vastaanoton tai pornokaupan katselukopin, ei nyt sillä että minulla mitään kokemusta näistä olisi tietenkään. No niin. Pöytä oli pieni ja ahdas, huojuikin hieman, istuimet koulumaiset mutta olisihan noita ollut tarjolla nahkaista ja sohvaistakin, ei tosin ikkunan ääressä, Ciao!ssa käynti pakottaa valintoihin. Kahvi oli ihan hyvää. Ei loistavaa, mutta silti paremmasta päästä tämän kaupungin kahviloista, siitä pieni plussa. Isompi plussa sitten, valtava, universaalinen, orgastinen suorastaan, siitä jäätelöstä. Otin useista erikoisista mauista vaniljan, koska se on hitto vie aitoa vaniljaa sen tavallisen esanssisotkun sijasta, ja totisesti oli yksi maukkaimmista ikinä syömistäni jäätelöannoksista tämä. Huh huh. Ja sitähän loppujen lopuksi riittikin, sitä luokkaa tuhtia tavaraa nänä italojädet ovat.

Ikkunasta näkyi senaatintori ja tuomiokirkko, joskaan ei niissä nyt näin kaupunkilaiselle mitään katsomista ole enää, onhan nuo nähty. Torilla ei ikinä tapahtu mitään, kuten tiedetään, ja tihkusateisen perjantai-iltapäivän neljänruuhkakin oli jokseenkin aneemista. Tosin ohikiitävän nelosratikan penkiltä bongasin Jari Tervon, mikä oli sikseen hupaisaa, että vain tuntia myöhemmin Peter Nyman melkein harppoi meitä päin Töölössä. Tabermann oli varmaan hengessä mukana, mikä ei ehkä ollenkaan poislaskettu ajatus olekaan, olihan jotain oudon runollista siinä kaupungin ylle sumuna laskeutuvassa pimeässä.

Vietimme varmaan kahvilassa liian pitkään häiriten sen muuttumista Milanolaistyyliseksi (isolla kirjoitettuna, huom) viinibaari-kahvilaksi, koska muita ihmisiä ei kerta kaikkiaan tullut sisään, ja yhtäkkiä se taustamusiikkikin koveni niin että keräsimme kimpsumme ja poistuimme. Seinällä oleva liitutaulu mainosti jotain sellaista kuin "kuohuva cocchi brut", mikä sai minut hihittämään: kuohuva brut! Hihiii!



Pistetaulu:

Miljöö 6/10
Hieno talo, hieno kahvilan omakin tila, mutta jokseenkin tylsät tuolit ja penkit, ei houkuttanut pitkään oleiluun, kuten ei kyllä se musiikkikaan, etenkään yllättäen voimistuttuaan, mikä saattoi tosiaan kyllä olla vai ilmaiskahvinjuojien poishäätöä. Oikein kaltaisillemme loisille! Tyly kassa.

Hyvyydet 8/10
Kahvi ok, jäätelö syntisen täydellistä. Olisi ollut täytesämpylää yms herkkuakin tarjolla, mutta ketä kiinnostaa kun jätski on tällaista? Milanolaistyylisyys jäi kokematta ja viinit testaamatta, ehkä pitää paikan päälle palata myöhemmin vetämään kunnon punkkuperseet.

Sijainti 7/10
Keskustassa, muttei missään ostoshelvetissä silti. Verrattuna muihin torikorttelin kahviloihin hyvä, koska a) ei täynnä, b) mahdollista löytää. Toisaalta senaatintori on aika tylsä ikkunanäkymä. No joo, eipä se Ruoholahden Ciao!kaan varsinaisesti millään paratiisimaisemilla ratsastanut.




28.11.11

Terveisiä Googlelta

Lempiblogini TUOTE katosi verkosta noin kahdeksan vuoden paljon minua aktiivisemman ja laadukkaamman bloggaamisen jälkeen. Ei exmen omasta tahdosta, vaan Googlen, jonka uusi käytäntö on kysyä käyttäjien ikää, ja jos tämän kysymyksen ohitat kerrankin siihen vastaamatta, se on morjes: kaikki Google-tuotteesi katoavat verkosta, et pääse sähköpostiisi, olet laakista paaria. Oli puhdas sattuma, että exme sai tämän kysymyksen ennen minua, ja varoitti siitä. Olisin itsekin ohittanut moisen utelun olankohautuksella. Itse asiassa sain Youtubelta hiljakkoin sähköpostia, jossa kehotettiin tekemään, hmm, jotain, joulukuun kymmenenteen mennessä tai Youtube-tilini poistetaan tuona päivänä. Postista ei selvinnyt mitä. Sanamuoto "complete your signup process" oli kohtuullisen hämärä, enkä Youtuben asetuksissa käydessäni onnistunut selvittämään, mistä siellä oli kyse. No, Juuppari-tili saakin mennä, mutta toki hieman huolettaa se, että kyseessä on Googlen ja siis Bloggerin kanssa sama megakorporaatio nykyisin. Eli jos Silmiksen www joulukuun kymmenennen jälkeen tarjoaa pelkkää virheilmoitusta, en ole tehnyt sitä tarkoituksella.

Että minua risoo tällainen mielivaltaisuus, ja etenkin sen armoton kerrasta poikki -henki. Vielä ei Google tai Blogger ole minulta mitään kysellyt, mutta kai sekin aika koittaa (tai sitten kaikki uudistukset ohittavat minut; en vieläkään ole nähnyt sitä kuuluisaa Facebookin newstickeriä, josta kaikki siellä älisivät pari kuukautta sitten), ja varmaan kämäisyydessäni vahingossa klikkaan jotain väärin. Olen sellainen. Minua harmittaa että TUOTE meni ja katosi, enkä voi kuvitellakaan miten kamalalta se kirjoittajasta tuntuu, etenkin kun sähköpostikin on lukkojen takana. Toivottavasti ongelma ratkeaa, ja kai se mahdollista on; kuulemma tilinsä saa takaisin luottokortilla tai lähettämällä kopion passistaan. No, en omista kumpaistakaan lärpäkettä, joten jos kohdalleni osuu tämä miina niin heikolta näyttää.

Tämä on väärin ja tekee piru vie mieli raivota.

24.11.11

Kahvila 14: Tennispalatsin Wayne's coffee
eli "Hyvää syntymäpäivää, oma bloginraatoni!"
(tai "Kahvini on lattea ilman kofeiinia!")

Eilen tosiaan Silmänkääntövankilalle tuli kahdeksan vuotta mittariin. Peijakas, tässä alkaa tuntea itsensä vanhaksi. Suurimmitta miettein tuumasin sitten juhlan kunniaksi piipahtaa kahvilla, eli tarkemmin sanoen kaivaa kuukausi sitten napsitut kahvilakuvat viimein kameran muistikortilta päivänvaloon. Kuten viimeksikin, niin taas: käyn jo aiemmin poiketun ketjukahvilan toisessa toimipisteessä. Sanomatalon Wäinö joutui testikohteeksi viime maaliskuussa, nyt on sitten vuorossa tämä Tennispalatsin vastaava, lähinnä kohteeksi valikoitunut siksi että taidemuseon Gallen-retrospektiivi sijaitsee samassa pytingissä, eikä nelivuotiaan kanssa jaksa hirveästi paikasta toiseen hiihdellä, varsinkin kun on välipala-aika ja kaikkia kurnii.

Aivan aluksi haluan kiinnittää huomionne Helsingin häpeämättömän ylvästelevään tapaan nimetä keskustarakennuksiaan: onhan totisesti Tennispalatsin ja Lasipalatsin välillä vain pieni aukio, joku tori tiemmä, vaikka skeittaajia siellä vaan aina on, tai mahtuu siihen vissiin Graniittitalokin osittain väliin, jylhä nimi sekin. Ja tosiaan Graniittitaloa ympäröivät erilaiset Palatsit! Johan tuo lyö kaltaiseni maan matosen niin tomuun, ettei blogiinkaan saa aikaan sanan puolikasta viikkokausiin. (on siinä sitten myös Sähkötalo, Autotalo, Musiikkitalo ja Sanomatalo ihan lähellä, eli toisaalta lattean arkinenkin nimeäminen on hallussa) Sääli sinänsä, että Lasipalatsi on veikeä mutta pieni funkkis-rakennus, ja Tennispalatsi iso valkoinen kuutio.

No niin, asiaan: (se on vaikeaa, koska kissa puskee minua ja näppäimistöä raivokkaasti kehräten - ruoka-aika?) 1. Wayneltä sai kahvia. 2. Se oli hyvää, kuten aiemmin mainittu. 3. Tarjontaa oli huomattavasti enemmän kuin Sanomatalon toimipisteessä, mikä pistää miettimään ("it will inject ponder", tarjosi Googlen translaattori taannoin käännökseksi lauseelle "se pistää miettimään"), ovatko ketjun eri konttuurit profiloituneet siten, että Sanomatalo on kiireisille media-ihmisille päivittäisen kofeiinitujauksen tarjoava läpijuoksupiste (ja mammojen hengähdyskeidas toki myös; Tennispalatsi ei myöskään tarjonnut luomuhedelmiä, kuten Sanomatalo) kun taas Tennispalatsi, sijaitessaan samassa rakennuksessa eri museoiden kanssa, kulttuuriväen herkuttelupaikka. No jaa, minä ja lapsi nappasimme jättimäiset kanelipullat tiskiltä ohittaen lupsakkaan neonvärisen leivosvalikoiman ja lukuisat erilaiset bagelit, patongit, ciabattat ja croisantit, joihin olisi täytettäkin ollut sun seitsemää sorttia merikroteista kateenkorvaan ja viiriäisensilmien kautta puolikäyneisiin termiitteihin. Aikuisempi kanssatestaaja ei syönyt mitään, kenties hintataso arvelutti, mikä onkin oikea linja, ei näille ketjuille kannata vähiä roposiaan uhrata. Sen sijaan kofeiiniton latte tiemmä kelpasi, ja olipa vielä päällysvaahtokin sydämellisesti muotoiltu. Ohoh!

Pulla olikin sitten kuivahkoa, eli ei huippuhyvää jos nyt ei pahaakaan. Hirveän iso, minä en meinannut jaksaa kokonaan, mutta nelivuotiaaseen upposi, olisi toinenkin mennyt kuulemma, mitä epäilen. Toisaalta olimme tosiaan juuri kiertäneet läpi ei ainoastaan Gallén-Kallelan taidetta monta näyttelyhuoneistoa, vaan myös venäläisiä mestareita alakerrallisen, ja tuleehan siinä nälkä. Kandinskyn maalaus sai seurueemme nuorimman laulamaan spontaanisti Ultra Brata: "Vain urhein heistä kaikista / saa uhmata hurjaa heppaa".

On tämä blogi kuulkaa ihmeitä kestänyt. Ei siitä ole kauankaan, kun olin vielä 18 neliön yksiössäni öitä valvova gradunvääntäjä, joka parvekkeeltaan aamutupakalla saattoi katsella arkunlaskijaisia 50 metrin päässä itsestään. Tai muistatteko kun eräänä kesänä Nuutiset lähtivät - - Jaa mutta tämähän on jo vanhaa kauraa, kuka niitä muistelee, sitä puurolla silmään. Olen hienoisessa levitaatiossa tänään. Pitäisi väkertää ja rustata yhtä jos mitä, kaikenlaista sitä itselleen ristiksi kerää, ja keskeiset tapahtumat jäävät silti käymättä, kuten ystävän häät tänä viikonloppuna.

Olen jättänyt kirjoittamatta muutamia päivityksiä: vuonna 2009 Turussa jouduin yhdessä kymmenien muiden kanssa maailman huonoimman bussikuskin taidottomuuden uhriksi; olin kirjoittamassa tapauksesta, mutta samaan aikaan Espanjassa oli kuuluisa bussiturma. Jätin sen sitten. Samana vuonna taisi olla sekin, kun tulin junalla Helsingistä Turkuun, minulla oli Rasmus mukanani, tuo täälläkin paljon mainittu kissa, johon olin kiintyneempi kuin mihinkään eläimeen ikinä, ja samaan Intercityn eläinosastoon ahtautuivat myös Mike Monroe vaimoineen ja Peter Nyman. Monroet ihastuivat Rasmukseen välittömästi, vielä Kupittaalla pois jäädessämme he toivottivat hyviä jatkoja. Niitä ei tullut: Rasmus katosi vielä samana kesänä. En ole tästäkään kirjoittanut, mutta kaksi vuotta sentään on aika, jossa hyvät muistot ovat korvanneet ahdistuksen. Kyllä Rasmusta silti edelleen kaipaa. Nyt on kuitenkin elokuusta asti ollut tuo solakka kissaneito talossa, ja mitä aktiivisin epeli onkin, se pitää myöntää.

Pitikö siitä kahvilasta vielä jotain? Aika kallis, aika ikävä tila ollessaan käytännössä käytävän levennys, pienet pöydät, vedessä jääpaloja, mistä plussaa kesällä, luulisin, ei nyt syksyllä niin väliksi olisi ollut. Eihän tuonne kai kukaan tarkoituksella mene - siis siten, että vain kahville Tennispalatsiin ilman muuta syytä. Ollessaan eräänlainen museonjatke se toimi oikein hyvin, muuhun tarkoitukseen keskusta on täynnä parempaa, se siinä toisessa palatsissakin kuulkaa, ehdottomasti suositeltavampi, eikä edes ketjun osa.

Nyt on harmaata. Joulukuu lähestyy, yleensä näitä vuositeelmyksiä kirjoittaessani on ollut lumi maassa, nyt ei. Siitä olen niin onnellinen ettette usko.

7.11.11

Roottorikierre

Kuten huomasitte, pläjäytin mestoille kaikkien sarjamuotoisten Silmis-päivitysten näppärän hakemiston. Se löytyy tästedes, toivottavasti päivittyen, tuosta sivupalkista. Järkytyin sitä tehdessäni materiaalin määrästä: selasin kaikki blogiarkistoni läpi, copypastesin osoitteita, tein muutamia merkittäviä valintakriteerejä. Yhtä vanhaa tekstiä muokkasin lievästi asianomaisia säästelläkseni. Tähän on tultu. Totta puhuen taisin ensi kerran arkistoihini kajota jo joskus 2008 tai niillä main... Toisinaan sitä lipsahtelee julki asti asioita. Pahoillani.

Mutta tosiaan, en ole nyt liiemmin päivittynyt, kun tuo projekti nieli kaiken sen ajan, jonka jaksoin luutumatta tietokoneen ääressä viettää. Ei tässä iässä enää kykene tuntikausia päivässä istumaan läppärin nurkilla; onneksi duunissa ei ole tietokoneita. Johan siinä pää sinkoaisi. Facebook-fanisivulla taannoin lupailemani päivitykset ovat kyllä tulossa, jahka selviän tästä kesälomalta paluun aiheuttamasta arkishokistani. Kyllä, olen edelleen kesänjälkeisessä masiksessa, kai se tästä. En ole kamerasta jaksanut kuvia purkaa. Tai jos olenkin, en ole niihin rohjennut office-paketin editorilla tarttua. Tai jos olenkin, niin vähän pirun huonolla menestyksellä. Lisäksi kirjoittelen muutakin taas. Mistä johtuen Silmis uinuu nyt, Pieni räjähdyskin, toistaiseksi. Katsellaan myöhemmin sitten, mihin asti voitte lueskelle noita vanhoja juttuja. Että siinäkin mielessä kyllä.

Kävin lauantaina Heurekassa, viimeksi joskus 80-luvun lopulla. Se oli paljon pienempi paikka kuin muistin.

4.11.11

Silmänkääntövankilan sarjahakemisto

Ydinverkko

Ydinverkon ensimmäinen säie: "Menestys" 30.5.2011
Ydinverkon toinen säie: "Apatia" 6.6.2011
Ydinverkon kolmas säie: "Viljelmät" 10.6.2011
Ydinverkon neljäs säie: "Sinä" jne... 19.6.2011
Ydinverkon viides säie: "Poliisit / Keisarit / Faaraot" 11.9.2011
Ydinverkon kuudes säie: "Luistelu" 20.9.2011
Ydinverkon seitsemäs säie: "Wien" 26.9.2011
Ydinverkon kahdeksas säie: "Öljy"
5.10.2011


 Helsingin kahvila-arviot

Ciao! Caffé, Kauppakeskus Ruoholahti 26.4.2010
JohtoCafe, Kauppakeskus Kamppi 28.4.2010
Kahvila Kasinonranta, Lauttasaari 2.5.2010
Anonyymi kahvila, Sokos 8.5.2010
Rantakioski Mutteri, Lauttasaari
11.5.2010
Café Red, Arkadiankatu 19 26.5.2010
Café Piper, Suomenlinna 11.6.2010
Regatta, Merikannontie 16.8.2010
Bulevardin kahvisalonki vs. Espa 2 27.9.2010
Karl Fazer Café, Kluuvikatu 3 2.12.2010
Wayne's Coffee, Sanomatalo 2.3.2011
Café Lasipalatsi 22.4.2011
Café Fazer, Forum 13.10.2011
Wayne's Coffee, Tennispalatsi 24.11.2011
Ciao! Caffé, Kiseleffin talo 30.11.2011
Kahvila Papukaija, Linnanmäki 12.3.2012
Kanniston leipomo, Lasipalatsi 11.4.2012
Café 4, Stockmann 13.4.2012

Café Esplanad, Pohjoisesplanadi 37 10.6.2012
Kaakaopuu, Kampin keskus 11.6.2012 
Loppuyhteenveto 12.6.2012


Musiikilliset suunnannäyttäjät

Pink Floyd: The Piper at the gates of dawn (1967) 21.2.2009
The Beatles: White album (1968) 22.2.2009
White Noise: An Electric storm (1969) 26.2.2009
Van der Graaf Generator: Pawn hearts (1971) 4.3.2009
Pink Floyd: Wish you were here (1975) & Animals (1977) 19.3.2009
Kate Bush: Never for ever (1980) 23.3.2009
Tuomari Nurmio: Lasten mehuhetki (1981) & Punainen planeetta (1982) 6.4.2009
Sielun Veljet: Suomi-Finland (1988) 25.5.2009
 

Turun pyöräretket

3. Linja, eli Kuinka tutustutaan Turkuun pyörällä ja nähdään kaupunki kauniina ja virkeänä 26.4.2007
Alakyläntie, eli Havaintoja länsisuomalaisista mikrouniversumeista 27.4.2007
Bertantie, eli Kadut ovat vain tapa jakaa avaruutta 28.4.2007
Catilluksentie, eli Oliko Turkua ennen turkulaisia? 30.4.2007
Daniel Hjortin katu, eli Matkoja turkulaiseen kirjallisuuteen 4.5.2007
Ekmaninkatu, eli Nättiyden olemusta etsimässä 7.5.2007
Fregattikatu, eli Odota minua, Angus-setä! 17.5.2007
Gabrielinkatu, eli Ei polku tää vie juuri mihinkään 20.5.2007
Heikki Huhtamäen katu, eli Turhia paikkoja ja merkityksettömiä ihmisiä 29.5.2007
Ilpoistentie, eli I see dead people (and places) 3.6.2007
Juolukkatie, eli Kesä ja keski-ikäinen mies 5.6.2007
Kakskerran kirkkotie, eli Yks saakelin odysseia 11.6.2007
Lakemus, eli Elämää siellä mistä sitä vähiten odottaa löytävänsä 15.6.2007
Munterinkatu, eli Piru se pellossa puhisee 3.8.2007
Niilo Oravapuun polku, eli In the ghetto 5.8.2007
Otavanaukio, eli Karaokea ja kaksoistorneja 9.8.2007
Pollenkuja, eli Harva on nähnyt lohikäärmeen itkevän 24.8.2007
Rantapromenadi, eli Kesän viimeiset hanhet 28.8.2007
Suihkarintie, eli Teollisuus on toiseutta 3.9.2007
Töpöhäntä, eli Turku on kuin sadussa asuisi 6.9.2007
 

Nuutisen perheen seikkailut

Angstiset sinkkubileet 6.2.2005
Nuutisten matka, osa 1/6 13.7.2005
Nuutisten matka, osa 2/6 14.7.2005
Nuutisten matka, osa 3/6 15.7.2005
Nuutisten matka, osa 4/6 16.7.2005
Nuutisten matka, osa 5/6 17.7.2005
Nuutisten matka, osa 6/6 18.7.2005
Hell-sningar från Vänö, eli Kikkihiiret merihädässä 21.11.2005
Vain lievästi nuutinen lomaraportti, osa 1/3 10.9.2008
Vain lievästi nuutinen lomaraportti, osa 2/3 11.9.2008
Vain lievästi nuutinen lomaraportti, osa 3/3 12.9.2008
 

Silmänräpäykset

Silmänräpäyksiä, osa 1 12.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 2 13.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 3 13.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 4 13.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 5 14.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 6 14.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 7 (You know you want it) 14.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 8 15.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 9 15.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 10 (Tämä on täysin tietoinen ratkaisu) 16.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 11 16.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 12 17.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 13 17.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 14 17.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 15 19.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 16 20.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 17 22.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 18 23.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 19 23.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 20 26.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 21 27.12.2004
Silmänräpäyksiä, osa 22 2.1.2005
Silmänräpäyksiä, osa 23 3.1.2005
Silmänräpäyksiä, osa 24 ("Älkää kertoko rakkauskertomuksianne ennen kuin olette tarpeeksi vanhoha häpeämään niitä") 3.1.2005
Silmänräpäyksiä, osa 25 4.1.2005
Silmänräpäyksiä, osa 26 4.1.2005
Silmänräpäyksiä, osa 27 4.1.2005
Silmänräpäyksiä, osa 28 9.1.2005
Silmänräpäyksiä, osa 29 17.1.2005
Silmänräpäyksiä, osa 30 17.1.2005
Silmänräpäyksiä, osa 31 26.1.2005
Silmänräpäyksiä, osa 32 26.1.2005
Silmänräpäyksiä, osa 33 8.2.2005
Silmänräpäyksiä, osa 34 8.2.2005
Silmänräpäyksiä, osa 35 3.3.2005
Silmänräpäyksiä, osa 36 3.3.2005
Silmänräpäyksiä, osa 37 7.3.2005
Silmänräpäyksiä, osa 38 7.3.2005
Silmänräpäyksiä, osa 39 10.3.2005
Silmänräpäyksiä, osa 40 (Päätösjakso, jossa maaseudulta ponnistanut päähenkilö luulee harhaisesti saavuttaneensa onnen) 11.3.2005


 Terkkis

Jo loppui, ei sattunut 29.9.2004
Avainkertomus avoimista hanoista 16.10.2004
Ei ole sukupuolia, on vain epäonnistuvia ihmisiä 25.2.2005
Ohikulkumatkalla 20.1.2006


 Kesätoimittajan nousu ja tuho

Kesätoimittajan pitkäveteinen välihuomautus 22.7.2004
Kesätoimittajalla on taas asiaa 4.8.2004
Kesätoimittaja pulpahtaa pinnalle kuin korkki 19.9.2004
Kesätoimittaja tulee kuin sade 1.3.2005
Hänen päänsä horjuu ilman tukea 12.3.2005
Meet the new boss 13.3.2005
I'm a mean clean consuming machine 14.3.2005
Janoiset mielet... 16.3.2005
Bonusepisodi: Toimitus esittäytyy 18.12.2005


 Kissansilmä-yhtye sivuprojekteineen

Kissansilmä: Kadonneet lampaat 26.2.2004
Ugus: A Nightmare, basically 2.3.2004
Kissansilmä: Näytöllä 7.11.2004
Ugus: Super-voyeurs in the shadows of compressed nightstructure 27.2.2005
Kissansilmä: Myöhäistä katua 4.8.2005
Ugus: Get ready for hot summer beach party 29.11.2005
Stojöh: Stojöh 18.3.2007
Kissansilmä: Postikortteja Gadanovan porteilta 21.2.2008
Kissansilmä: Kulttuuria tytöille 21.3.2010