26.1.05

Silmänräpäyksiä, osa 32

Punaruskeita lehtiä sataa, minä ja Ann-Mari katselemme niitä kylki kyljessä keittiössä, seuraamme kun ne leijailevat ikkunamme editse ja päätyvät kaduille, pihoille, jokeen, autojen katoille. Vähä vähältä ne hidastavat vauhtiaan, syksyn kirkkaus soi niiden ympärillä, ja meidän, jokaisen elollisen olennon, yhteinen sydämensyke taustalla, hitaana.

Maisema pysähtyy kuvaksi. Lehdet ovat paikallaan ilmassa, hajanaiset vesipisarat tähtitaivaana. Kaikki niin kiinteinä että niitä pitkin voisi kiivetä ylös ja kadota tästä maailmasta, voisi kiivetä kuin tikapuita.

Ei kommentteja: