Mitä tällä kertaa siis? Kolme lyhyehköä säiettä yhdessä korvatakseni pitkää taukoa, ja kai jollain kierolla tavalla nämäkin sopivat toisiinsa. "Poliisit" on tiivistetty Kampin Narinkkatorilla käydystä keskustelusta, jonka satuin kuulemaan matkallani lähistöllä sijaitsevaan Lautapelit.fi-kauppaan. No, ehkä "keskustelu" on liian hienostunut termi, mutta ehkä asianomaiset herrasmiehet pitäisivät siitä, että ajatustenvaihtoaan näin tituleeraan. Joka tapauksessa kirjoitin sen kotiin palattuani muistiin, olisiko joskus viime joulukuussa tapahtunut, tapani olla merkitsemättä päivämääriä muistikirjaani on välillä ihan kelvollinen kaotisoija, yleensä häiritsevä hämmennystekijä. Tietynlaisesta kertavitsihuumoristaan johtuen "Poliisit" ei kuitenkaan kanna pitkälle yksikseen, mikä on yksi syy siihen, että lisään tähän myös "Keisarit". Tämä säie on suosikkejani kaikista keräämistäni, ja ensimmäisessä säiepäivityksessäni mainittu laajamittaisempi kirjoitustyö sai sekin oikeastaan lopullisen lähtöinnostuksensa vasta tästä. "Keisarit" on häpeämättömästi varastettu blogikirjoitus, jonka olen muokannut 100% omasanaisekseni, niin että lähdettä ei enää googlaamalla löydä. Miksi tein näin, kysytte, ja lopultakin: miksi en. Pidin tarinasta, pidin sen venkoilevasta moraliteetista, pidin ylipäätään sen henkilöistä, jotka tosin kaikki poistin lyhentäessäni alkuperäistekstiä melkoisesti. Ja loppujen lopuksi, minähän olen kirjoittaja luonteeltani jos en työkseni. Kirjoittajat varastavat, tämähän on tunnettu fakta. Jos varastat tekstiä sellaisenaan, olet niljakas olmi, jos ajatuksia ja ideoita, olet luova uudelleenkäsitteljä, näinhän se menee, ja osittainhan "Keisarit" on kokeilu, en ole näin selkeää uudelleentyöstöä harrastanut milloinkaan aiemmin, lähinnä siksi, että olen hirveän omistushaluinen mitä ideoihinkin tulee, ja jonkun muun keksimä on aina lopulta jonkun muun keksimää eikä mun omaa!
"Faaraoissa" esiintyvä herra oli alunperin nimeltään Hartikainen, mutta muutin hänet Hakkaraiseksi ilmiselvistä syistä johtuen. Kenties huonoa ajankohtaan sidottua huumoria taholtani, ei tästä sen enempää.
Poliisit
Monesti ihminen joutuu käymään tarpeillaan kesken tilanteen, josta ei haluaisi olla pois. Tällöin on syytä saada tarpeensa suoritettua nopeasti. Ellei nopeus ole mahdollista, on kehitettävä sijaistoimintaa, ts. ajanvietettä. Ulkona tarpeitaan tekevä voi laskea yläpuolellaan lentäviä lintuja tai muovailla pilvistä kuvioita. Mahdollista on myös mielessään käydä dialogia, toki tällöin on syytä valita jokin hyvä kohde, jolle mielessään puhuu. Dialogin ei ole suotavaa olla luonteeltaan paheellista tai flirttailevaa, yleensäkin pään sisällä käyty dialogi on tilanteessa kuin tilanteessa suositeltavinta pitää mahdollisimman neutraalina. Ulkona asioivan on huomioitava myös se mahdollisuus, että poliisit puuttuvat tilanteeseen. Tämän tapahtuessa ei ole syytä yrittää paeta, vaan on parempi antaa tapahtumien kulkea omalla painollaan.
Keisarit
Melko kaukana on maa jossa hallitsee kolme intomielistä keisaria. He ovat kaikki keisareita siksi, että tuossa maassa voi kuka tahansa ryhtyä keisariksi jos niin haluaa. Kansa on viisasta, eivätkä kaikki halua keisareiksi, mikä voisi tapahtua jossain toisessa maassa. Silti sattuu ikäviäkin asioita. Viinitilat ovat kaukana vuoristossa, ja viinin tuominen alas kaupunkeihin maksaa paljon. Täten ruoka on juomaa halvempaa intomielisten keisareiden maassa. Viini ei hintansa vuoksi ole jokapäiväistä juomaa, mutta maan pohjavesi on syvällä ja kaivot usein kuivat. Kansalaiset kärsivät janosta. Meidän pitää toivoa että seuraava viinilähetys saapuu perille. Solassa rosvot vaanivat lähes päivittäin viinikuljetuksia, ja varastamansa saaliin he vievät ulkomaille. Muualla asuvat eivät välitä siitä, mistä viini on tuotu. He nauttivat sitä kynttiläillallisillaan. Nauru kaikuu alas kaduille korkeista rakennuksista. Köyhät kerjäläiset kuuntelevat ja ajattelevat kuinka jälleen rikkaiden viini virtaa. On vaikea ymmärtää miksi köyhät aina norkoilevat rikkaiden asuntojen edustalla. Eikö heillä todellakaan ole parempaa tekemistä? Se pistää vihaksi.
Faaraot
Eräänä päivänä herra Hakkarainen matkusti ulkomaille. Hän oli kotikaupungissaan hyvin pidetty ihminen ja monet alkoivat heti ikävöidä häntä, mutta tästä herra Hakkarainen ei pahemmin piitannut. Kävi niin että herra Hakkarainen saapui matkoillaan Egyptiin. Siellä hän antoi almun kadulla kerjänneelle naisparalle. Nainen siunasi hyväntekijää kaikkien tietämiensä faaraoiden nimeen. Faaraot olivat pellejä, totesi laupiaan maineessa oleva herra Hakkarainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti