Nuutisten matka, osa 1/6 (Vanha emäntä -Nuutisen kirjoittamista muistiinpanoista tähän siirrettynä ja kuvin lisättynä)

Tämä on kertomus kuuden päivän mittaisesta automatkasta, jonka Nuutisen perhe (isäntä, emäntä ja vanha emäntä) suoritti heinäkuun alussa pienellä mutta tehokkaalla tavaraa täyteen ahdetulla Fiat Puntolla. Kertomus etenee päivä kerrallaan, ja on varustettu kuvin, joita kaikki kolme matkan aikana runsaasti napsivat. Vaikka myös isäntä-Nuutinen ylläpiti matkapäiväkirjaa, tämä kertomus on koostettu merkinnöistä, joita vanha emäntä matkan harvojen suvantokohtien aikana ylös raapi, ja joita on myöhemmin vain niukasti kaunokirjallisesti editoitu.

Perjantai 1.7.2005

Perhetapaaminen alkoi, kun emäntä ja isäntä Nuutinen ajoivat pikkupaikkakunnalla sijaitsevan omakotitalon pihaan, jossa vanha emäntä otti aurinkoa parin hyväntuulisen kissan seurassa. Hänenkin tavaransa lisättiin autoon, ja romppeet käytiin tyhjentämässä Nuutisten ensimmäisenä majapaikkana toimivaan liki satavuotiaaseen uljaaseen taloon, joka on kokemuksesta viisastuneena jo osannut tähän aikaan kesästä vieraita luokseen odottaa. Talolta Nuutiset ajoivat Vammalaan, jossa olivat meneillään Vanhan kirjallisuuden päivät. Me Nuutiset olemme kaikki kirjaihmisiä, mutta kuumuus vei tällä kertaa voiton. Jaksettiin syödä paikallisessa pizzat (paitsi vanha emäntä söi fetasalaatin ja olisi varmasti harkinnut valintaansa uudestaan jos olisi tiennyt miten monta kertaa kyseisestä herkusta seuraavan viikon kuluessa vielä pääsi nauttimaan) ja itse kirjapäivillä kiertely jäi vähäiseksi, tuttuihin ehdittiin törmätä (professorimme tosin kiersimme kaukaa), sitten palattiin talolle.

Siellä paitsi evästettiin itseämme, myös saatiin seuraksemme exme, joka pyöräili paikalle mukanaan mikropopcorneja ja kasa kirjapäiväostoksia. Hän poistui ennen kuin sauna alkoi lämmitä, ja helteessä paistattelevat Nuutiset jäivät omiin oloihinsa. Se ei ole koskaan aiemminkaan tiennyt mitään hyvää.

Ikimuinaisen puusaunan löylyt olivat tuttuun tapaan nautinnolliset, ja vanha emäntä oli pilkkonut edellispäivän aikana saunapuita ison läjän vieraita odotellessaan. Saunakaljojen jälkeen emäntä-Nuutinen ehdotti että perhe naukkaisi yhdet ”näkäräiset” hänen kissanhoidosta palkaksi saamastaan Viru valge -pullosta. Koska olemme Nuutiset, ehdotettiin ensimmäisen hörpyn jälkeen vielä toista. Sekin kaadettiin pahvimukien pohjalle. Sitten vielä kolmas, missä vaiheessa ymmärsimme että se on menoa. Illan mittaan pullo pikku hiljaa tyhjeni, ainakin seitsemän kierrosta siitä riitti. Jokaiselle naukulle keksittiin omistus; asia tai ihminen. Emmehän me nyt ilman syytä juo.







Emäntä ja isäntä Nuutinen tanssin pyörteissä. Kuvittele taustalle Eppujen Pimeyden tango.




Viinapulloa tyhjentäessämme yö laskeutui ja kuuntelimme Eppu Normaalia hartaina, Voi kuinka me sinua kaivataan ja Hipit rautaa -kappaleiden kohdalla lähes kyyneliin herkistyen. Yhteislauluakin esiintyi, ja vanha emäntä voitti ”kuka saa aikaan korkeimman äänen” -kilpailun, joka olisi hypoteettisia naapureita ehkä hippaisen häirinnyt. Kenties voitostaan innostuneena vanha emäntä suoritti kahden aikaan yöllä amok-juoksun metsään sukkasillaan, mutta palasi sentään talolle sammumaan sänkyyn. Niihin aikoihin muutkin voipuivat. Emännät nukkuivat vierekkäin parisängyllä, johon isäntä, viimeisenä jalkeillaan, heidät saatteli. Hän itse asettui olohuoneen sohvalle uljaan kaakeliuunin katseen alle. Nuutisen perhe oli tässä vaiheessa ollut koolla noin puoli vuorokautta.



Vanha emäntä ottaa ilon irti, taustalla Nuutisen isäntä



Nuutiset eivät juuri kuviin pysähdy