Tiistai 5.7.2005
Kuunnellaan Hailuodon leirintälueella Eppuja autossa ja juodaan kaljaa. Olemme ainoat jotka täällä vielä valvovat, kello on pitkällä tiistain puolella. Iltapäivällä pelkäämämme humalainen keski-ikäisten seurue on kadonnut telttoihinsa. Olemme kaikki herkissä fiiliksissä. Teemme avoimia tunnustuksia ja olemme lojaaleja. Vietimme kolmisen tuntia rannalla. Kuvien oton jälkeen piirtelimme suuria kirkkoveneenkuvia hiekkaan ja havaitsimme että maailma on ajanut meistä ohi.
Jälkemme hiekassa
Kolmelta yöllä hiljenimme kirjoittamaan postikortteja, siitäkin huolimatta että olimme tuhannen kempeleessä ja tajusimme oikeastaan olevamme jo eilispäivän Nuutisia.
Nykyaika. Voi voi.
Lisää öistä rantaa
Päiväsaika. Lyhyiden ja kovasta maaperästä johtuen tuskallisten yöunien jälkeen Nuutiset päättivät yhteisillanvieton liiallisen läheisyyden näännyttäminä ottaa hieman aikaa itselleen; siis kunhan aamiainen oli väsyneissä mutta silti hilpeissä olosuhteissa syöty leirintäalueen helvetin ankeassa keittiötilassa. Hajaannuimme eri suuntiin laajaa ja kärventävän kuumaa hiekkarantaa muidenkin matkalaisten hiljalleen valuessa paikalle. Vanha emäntä vaelteli rannan eteläiseen ääripäähän ihaillen lokinpoikasia (kunnioittavan etäisyyden päästä) ja hyönteisiä, kunnes havaitsi heinikossa punkin ja pakeni rannan poikki itseään kärventävien bikinineitokaisten ja palloa heittelevien lasten edestä pohjoiskolkkaan Marjaniemeä. Hän pysähtyi lähelle vierasvenesataman aallonmurtajaa kirjoittamaan muistiinpanoja suuren tuulivoimalan humahdellen pyörivien siipien alle. Emäntä otti kaikki kolme kameraansa ja kuvasi lintuja, kasvillisuutta, tuulivoimaloita, kalasatamaa ja kiellettyä rakkautta toivoen samalla että kyseiseen toimintaan olisi enemmän aikaa ja filmiä. Isännän liikkeistä ei kirjoittamishetkellä ole havaintoa.
Lokkeja kalastajakylässä
Hiekkaan oli kirjoitettu kielletty rakkaus
Nuutunut vanha emäntä toivoo, että kamera laitettaisiin hetkeksi pois
Yksin vaellellessa on aikaa tehdä kynällä havaintoja vihkoon esimerkiksi sellaisista asioista, että telttansa Nuutiset asettivat täällä paikkaan, jonka vieressä on aitauksessa kolme lammasta. Niiden - ja niitä matkivien turistien - määkimiseen oli ylen hauska aamulla herätä. Kolme on myös tuulivoimaloita Marjaniemen pääsä; lukusymboliikka tunkee kaikkialta esiin. Yksi lampaista on musta. Yhden voimalan siivet eivät pyöri. Kylmälaukkutavaramme sijaitsevat tällä hetkellä leirintäalueen jääkaapissa, eikä siellä mitään muuta olekaan. Onkohan pelättävissä, että joku jäynänä kusee avattuun kokispulloomme? Auton lattialta keräsimme aamulla muovikassiin kolme sixpackillistä tyhjiä olutpulloja.
Aamuaurinko osui täälläkin telttaan
Aamupäivän kiireettömät kiertelyt selvisivät. Niin isäntä kuin emäntäkin olivat itsekseen käyneet Marjaniemen kalastajakylän majakan takana sijaitsevassa kahvilassa rauhallisella kahvihetkellä vanhan emännän tarpoessa polttavalla hiekalla edestakaisin. Lopulta hän löysi hiekalle maalausvälineineen asettuneen isännän ja hyytyi siihen. Lämpö ja valo toivat autuaan olon vaikka nahka paloikin, mutta eivätpä Nuutiset toki olleet ainoat itsensägrillaajat rannalla sinä päivänä. Onneksi kuitenkin pahimmat trendisurffaajat ja popittajat pysyivät piilossa. Niinkin suureksi hiekkarannaksi Hailuoto oli miellyttävän rauhallinen.
Nuutisen emännän jalat
Tämänpäiväinen ateria oli toistaiseksi nuutisin: yhdistimme kaksi erimakuista Pirkka-valmispastaa laimein tuloksin. Tilannetta ei helpottanut keittiötilojen saunamainen ilmastoimaton tunnelma. Silti maistui hyvältä, fetasalaatinkin väsäsimme. Ruokailun jälkeen siivoilimme, kasasimme teltan, kaiken kaikkiaan otimme rauhallisesti. Tämä päivä oli jo ennalta päätetty viettää vailla aikatauluja.
Takaisin mantereelle palatessa tuuri on rutkasti tulomatkaa parempi. Hurautamme saaren päästä päähän, ajamme jonottamatta suoraan sisään lautalle ja viisi sekuntia sen jälkeen se irtoaa rannasta ja aloittaa puolituntisen taipaleensa kohti manteretta. Ei paha. Yksi asia silti jäi kaivertamaan Nuutisten mieltä. Koko saaren läpi kulkevan kolmikymmenkilometrisen tien mitalla on Hailuodossa hirvivaara-merkkejä. Saari sijaitsee seitsemän kilometrin päässä rannikosta. Miten ne hirvet ovat joskus sinne päässeet? Selittämätön mysteeri jos meiltä kysytään. Epäilemme, että "hirvivaara" on vain liikennemerkki, jota valtiovalta käyttää saadakseen kansalaiset ajamaan valppaammin. Onko muka joku joskus nähnyt "hirveä"? Kuulostaa mielikuvitusolennolta. Juuri sellaiselta, jolla isoveli pelottelee pieniä pikkusisaruksiaan. Olemme paljastaneet yhden hallituksen lukuisista juonista.
Nuutiset saapuivat Ouluun kaikesta kokemastaan yhä nuutuneempina, eikä Aittatorin Aittafiesta heitä jaksanut pahemmin hetkauttaa. Ostoksille tietenkin Stokkalle, jossa saatiin aikaan hermonkireyttä, mutta Oulun hämmentävän kaunista naiskantaa toki jaksettiin ihailla. ”Luoja mikä tarjonta”, emäntä kiteytti. Myös viimeisen päälle stailattuja rock-äijiä tulee vastaan joka kadunkulmassa. Emännän kierrellessä kaupunkia jäätelöä torilla syöden ja levyostoksia tehden notkuvat isäntä ja vanha emäntä pysäköintipaikalla väsyneinä polttaen tupakkaa ja syöden karkkia. Edellispäivän massiivisen valokuvainnostuksen väsyttäminä kamerat pysyvät piilossa, mitä nyt emäntä napsii mustavalkofilmille muutamia taideotoksia. Niitä ei tosin digitaalisessa muodossa nähdä.
Takaisin jouduimme taas ajamaan sen kempeleen Kempeleen läpi, onneksi sentään moottoritietä, jolloin paikka jäi nopeasti taakse. Näytimme Zeppelinille keskisormea ajaessamme sen ohi, isäntä kaksin käsin.
Vaikka kartasta etukäteen löysimmekin Terskanperän, ajoimme vahingossa risteyksen ohi, emmekä katsoneet paikkaa sentään niin tärkeäksi, että olisimme takaisin kääntyneet. Olihan kuitenkin edessä vielä Suomen keskipiste Piippolassa, jonka Nuutis-tyyliin häpäisimme. Ulkopuolisen tarkkailijan mielestä toimintamme olisi tuon ruman tolpan luona varmasti ollut huolestuttavan hämärää.
Suomen keskipiste. Nuutiset osoittavat vain omaa napaansa.
Illansuussa saavuimme Kärsämäelle Suomelan leirintäalueelle, jota ylläpiti vanha saksaa puhuva pariskunta. Paikka koostui vanhoista pirteistä ja aitoista, kivasta grillipaikasta, aneemisesta tenniskentästä ja rauhallisesta teltta-alueesta. Olisihan meillä ollut vanha emäntä -Nuutisen hakkaamia halkojakin, mutta koska ensimmäisestä päivästä asti olimme kantaneet mukanamme sipsikaupan päällisiksi saatua Pringles-merkkistä instantgrilliä, totesimme, että retken viimeisen illan kunniaksi kokkaisimme juhla-aterian nimenomaan sillä. Eväät oli ostettu Oulun Stockmannilta. Isäntä kärvensi miehekkäästi broilerifilettä, kun taas emännille löytyi täydellinen Nuutis-tuote: kallista, rumaa, grilliin tarttuvaa ja ankean makuista kasvismakkaraa. Näiden tuotteiden lisäksi katoimme grillialueen jykevän pöydän voileivillä, fetasalaatilla, sipseillä ja isännän pyöräyttämällä dipillä. Tupakkaakin kului. Aterian päätteeksi nautimme vaniljasuukot.
Emännän ja isännän jämäkkää poseerausta syntyvän juhla-aterian äärellä. Huomaa Pringles -kertakäyttögrilli. "Just throw away after use!"
Pöydän täydeltä herkkuja
Isäntä pakkaa tavaroita, vanha emäntä leikkii
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti