16.7.05

Nuutisten matka, osa 4/6 (Vanha emäntä -Nuutisen kirjoittamista muistiinpanoista tähän siirrettynä ja kuvin lisättynä)



Maanantai 4.7.2005

Helteinen aamu. Nukuimme järjettömän hyvin, vaikka jokaisen edellisestä telttayöstä oli melkoisesti aikaa ja etukäteen pelkäsimme miten sopeutuminen tapahtuisi. Nousimme vasta puoli yhdeltätoista ja isännän ollessa suihkussa emännät pakkasivat teltan, purkivat sen, pakkasivat uudelleen. Ei maailman tyylipuhtain suoritus, mutta melkein. Rento aamiainen alueen leikkikentän läheisyydessä, katselimme telmiviä lapsia, poltimme, mietimme ettei meidän lapsuudessamme ollut niin surrealistisia kiipeilytelineitä kuin nykyisin. Totesimme tietynlaisten aikojen jääneen ikuisesti taakse. Menneiden muistelua, mutta ehdottoman lämminhenkistä, oli ilmassa muutenkin. Aamiainen tietenkin maistui, olipa niinkin tuhti ja monipuolinen, että Nuutisen vanha emäntä sai todeta elävänsä terveellisempää elämää kuin normaalisti kotona.



Lähdössä jälleen




Hailuodon lautta odotuttaa itseään, on aikaa kirjoitella. Nuutiset viettivät aamupäivän Raahessa, joka paljastui sympaattiseksi pikkukaupungiksi, joskin hiljaisilla kaduilla oli havaittavissa huolestuttavia merkkejä autioitumisesta. Oli siellä silti maailmankauppa, eläinsuojeluyhdistys ja paljon vanhoja puutaloja, vanha emäntä osti kortin. Emäntä-Nuutinen jatkoi omituisia hankintojaan, ja keräsi divarista mukaansa neljä Teräsnyrkkiä ja Pahkasian. Venesatamassa kahvia ja jäätelöä paikassa nimeltä Ruiskuhuone. Avaraa ja rauhallista, aurinko paistoi edelleen. Eihän sieltä olisi tohtinut millään lähteä, mutta maa polttaa Nuutisten jalkojen alla aina lopulta, ja ennen autoon palaamista suoritimme vielä tärkeitä ostoksia, kuten limsaa ja Ilta-Sanomat. Lehdestä luimme, että samaan aikaan meidän kanssamme olisi Ala-Härmässä ollut paitsi Antti Tuisku, myös Juhani Palmun gallerian avajaiset. Jäivät molemmat kokematta. Mietimme, miksi helvetissä Palmu avaa galleriansa, joka oletettavasti sisältää pelkkiä ladonkuvia, Pohjanmaalle, juuri sille alueelle maailmassa, jolla latoja saa muutenkin katsella kyllästymiseen asti.



Eksyneet Raahessa



Teräsnyrkki





Raahen löytöeläinkodin ikkunasta meitä katseli tämä kiinnostuneen näköinen kissa



Raahen Valintatalon parkkipaikka. Autoa tyhjennettiin panttirahojen toivossa.




Raahen täydellinen vastakohta oli Kempeleen ostoskekus Zeppelin. Vaikka Nuutiset sinne innoissaan suuntasivatkin, oli kokemus loppujen lopuksi masentava. Halpakaupat tappelivat elintilasta, ja samaa tekivät karjalauman tavoin vaeltavat turistit. Hirvittävän kovaääniset mainoskuulutukset eivät vaimenneet sekunniksikaan. Zeppelin muistutti erehdyttävästi suurempien kaupunkien ostoskeskuksia 80-luvulla, jolloin konsepti oli Suomessa vielä uusi, eikä sitä osattu kunnolla käyttää. No, saimme sentään kaivetuksi esiin sen mitä menimme hakemaankin, eli jokaiselle Nuutiselle omat kesähenkiset t-paidat. Söimme pizzapaikassa, emmekä muistaneet koskaan ankeammassa olleemme. Zeppelinissä vessatkin maksavat (paitsi jos käytti invavessaa kuten vanha emäntä); kaiken kaikkiaan kyseinen ostoshelvetti koetteli kestävyyttä ennennäkemättömällä tavalla, ja kuumuus kiristi hermoja entisestään. Hampaita irvistellen jatkoimme matkaa läpi Kempeleen, eikä itse paikkakunta saanut juuri Zeppeliniä mairittelevampaa arviota meiltä. Rumia uudisrakennuksia harvakseltaan siellä täällä ison tien varressa ja Nuutisten tuomio oli selvä mutta tyly: Kempele on Pohjois-Suomen Huittinen. Loppumatkan aikana ”Voi kempeleen kempele!” yleistyi käytössämme varsin tehokkaaksi ja paljonpuhuvaksi manaukseksi.



Nuutisen vanha emäntä ja isäntä ihastelevat, tässä vaiheessa vielä pahaa-aavistamattomina, saavuttamaansa ostoskeidasta



Kempele-poseeraus




Nyt olemme siis edelleen lauttajonossa, pitkän aallonmurtajarakennelman päällä keskellä merta. Ei varjoa, ei pilveä, armoton aurinko suoraan yllämme. Poltamme tupakkaa ja napsimme kuvia. Lokit leijuvat ilmassa tuulenvireiden avulla liikkumatta paikallaan. Lautta ei saavu. On epätoivoa, mutta käännämme sen iloksi.












Hailuoto vaikutti Nuutisiin syvästi vehmaalla luonnollaan ja metsäisillä taipaleillaan. Kun lopulta saavuimme saaren kauimmassa kolkassa Marjaniemessä sijaitsevalle leirintäalueelle olimme kaikesta näkemästämme täysin myytyjä. Hetken ajaksi innostuimme ajatuksesta vuokrata mökki, mutta varatahan tuollainen olisi jo kauan etukäteen pitänyt joten ei muuta kuin teltta pystyyn. Viritimme sen mahdollisimman kauas joukosta humaltuneita keski-ikäisiä, joiden arvelimme pitävän yöllä pahanlaista meteliä. Sen tehtyämme pakkasimme eväät (enimmäkseen juomapitoiset tällä kertaa), uudet Nuutis-paidat ja kamerat, etsimme iltaa kohti rauhoittuvalta hiekkarannalta sopivan suojaisan dyyninnurkkauksen ja asetuimme sinne viettämään iltaa.



Isäntä



Vanha emäntä



Lautalla roiski vettä



Nuutisen perhe rannalla. Huomaa äskettäin Kempeleeltä ostetut Nuutis-paidat.



Toinenkin ryhmäpotretti. Jos Nuutisen perhe olisi bändi, tämä voisi olla promokuvamme.



Nuutisen vanhan emännän sisäinen herkkyys paljastuu vain valokuvissa





Isäntä vakavana



Emäntä iloisena



Hailuodon öistä rantaa



Emäntä ja strateginen heinä




Paikastamme ehdimme tiirailla myös muita harvoja kulkijoita. Heistä yksi oli haaveissaan kuin unelmiensa prinssiä odottaen vaellellut kaunis tyttö, joka tallusteli rannassa aivan veden tuntumassa. Emäntä-Nuutinen uskoi löytäneensä elämänsä rakkauden ja menettäneensä tämän saman tien. Tytön mentyä hän kävi kuvaamassa jäljet. Jos jalanjäljen omistaja tunnistaa sen omakseen, häntä pyydetään ottamaan tämän blogin kautta yhteyttä emäntä-Nuutiseen, joka edelleen hitusen verran toiveikkaana odottaa.



Tytön jalanjälki



Kuoleman kauneus




Tuntikaudet rannassa vietettyämme loppui juoma ja palasimme autolle, koska leirintäalueen ravintola oli jo sulkenut ovensa. Kulkuvälineestämme onneksi löytyivät loput Ala-Härmästä ostamamme sittemmin puolitoista vuorokautta kuumassa autossa odotelleet kaljat. Illanvietto jatkui siis mobiilitiloissa. Edellispäivän ajaksi tuulilasille unohtunut Faarao mix -karamellipussi on auringossa muuttanut sisältöään, karamellit sulivat ensin nesteeksi, sitten taas illan viileydessä kiinteytyivät massaksi. On syntynyt Faarao remix, josta isäntä veistelee meille puukollaan palasia. Hyvältä maistuu.



Horisontti vinossa



Isäntä signeeraamassa rantaa Nuutisille


Ei kommentteja: