Isä sanoi puhelimessa että olisi sukukokous taas ja että meidän haaran sukulaiset on jo useamman vuoden kyselleet että missäs se jälkikasvu. Tällä kertaa ovat tulossa ihan tänne naapurustoon, ravintolalaiva on jo varattu. Osallistua kuulemma pitäisi.
Sanoin että saa nyt nähdä ja Ann-Mari on sitä mieltä että olen aika moukka jos en mene. Vanhat sukulaiset, minut lapsena nähneet, tulevat matkojen päästä. Eikä sälli saatana viitsi jokea ylittää.
Selitä nyt näille ääliöille sitten jotain individualismista, juurtensa kadottamisesta, riippumattomasta elämästä, perinteiden päälle kusemisesta. Vaikeaa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti