Ei sillä että olisin taipuvainen. Tai että minulla olisi mitään syytä. Voi myös argumentoida sen puolesta kannattaako minun lainkaan. Joka tapauksessa huomenna näihin aikoihin olen liittymässä kolmihenkiseen seurueeseen joka lähtee neljännen luokse kauas saaristoon mökille. Matkavarustukset: törkeästi viinaa. Pitäisiköhän pakata kirveskin että perjantai-ilta varmasti menisi totuttujen kuvioiden mukaan? En koe saavani hyväksyntää olkani takana vaanivalta suojelusenkeliltä. Juuri sekö kuiskasi toissayönä korvaani varoituksen? Elämässä on asiat otettava sellaisina kuin ne tulevat vastaan. Niistä suodatetaan se mikä niistä irti saadaan, ja mitä ei pystytä käsittelemään, sen annetaan mennä. Kun muistaa olla onnellinen kohdalleen osuvasta sen sijaan että olisi onneton ohi menevästä, on saavuttanut jo paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti