3.2.05

Falling away with you
eli "Vielä keväällä monet pitivät tätä huumoriblogina"

Okei, nyt on myöhä ja... Joo, kyllähän sinä tajuat. Minulle tulee näitä hetkiä. Haluaisin sanoa sinulle sanan tai pari. Tekee mieli -

- olla kiitollinen siitä pienestä asiasta joka on oikeasti valtavan suuri. Ymmärtämisestä ja siitä että olet kuunnellut kun vuodatan.

Niin, on sinullakin ollut tarinasi. Sehän vasta tekee ihmisestä todellisen, siis se että hänellä on tarina. Mikä ihminen on ilman tarinaansa, pelkkä maski, kuori, me emme voi koskaan tuntea häntä.

Minä tunnen nyt sinut. Saako niin sanoa?

Älä naura siinä! Tämä on vakava asia. Ainakin -

- olisi jos.

Olen taas tänään kirjoittanut liikaa, lukenut liian vähän ja puhunut melkein sopivasti. Kunpa sanoja ei olisi näin loputtoman paljon! Ja samalla tietysti toivon että niitä olisi paljon enemmän, jotta olisi helpompi valita tilanteeseen tarkasti sopivat.

Katso, nyt menen taas piiloon.

Katso, hopeisia palloja!

Ei kommentteja: