Ooksäämunkans?

Minäkin osallistun nyt "meemiin". (en tiedä mitä tuo sana oikeastaan tarkoittaa... jotain netissä seilaavaa kivuutta vissiin) Tämä on tällainen kyselyntynkä joka palauttaa minut ajassa kaksikymmentä vuotta taaksepäin, ja kuulakynä vapisevassa kourassa täyttämään kaverin "koulukaverini"-teosta, johon kaikki muut olivat jo aiemmin kirjoittaneet. Menopaussissahan minä tähän tietysti ensimmäisen kerran törmäsin.

Ota lähin kirja, käännä sivulle 18, etsi rivi neljä. Kirjoita ylös, mitä siinä lukee:

"Eihän oppi ojaan kaada" / 926.

Ojenna vasen käsivarsi mahdollisimman pitkälle. Mitä kosketat ensimmäisenä?

Tinttaisin kaveria leukaan. Hän kirjoittaa sähköpostiaan pahaa-aavistamatta.

Mitä viimeksi katsoit TV:stä?

Wickström-shown ensimmäisen jakson eilen illalla uusintana. Kun ohjelma viime syksynä alkoi, näin siitä sattumalta viimeiset kaksi minuuttia tietämättä mistä on kyse. Ehdin kirota mtv:n hornaan siitä että aloittavat taas uuden talkshown ja vielä omistavat sen verran isot munat että tekevät kyseisen ohjelman teosta dokumentin. Viikon ajan ehdin räyhätä ennen kuin totuus kerrottiin minulle.

Arvaa katsomatta paljonko kello on:

Veikkaisin osapuilleen yhtätoista aamupäivällä. Heräsin seitsemältä. Olen aamuihminen yleensä, vaan en näin aamu.

Katso nyt kelloa, paljonko se oikeasti on?

11.23. Paremminkin olen joskus veikannut.

Mitä kuulet tietokonetta lukuunottamatta?

Nelisenkymmentä tietokonetta aiheuttaa äänimaton. Jotkut keskustelevat. Luokan oven sähkölukko särähtää säännöllisesti jonkun erotessa virtuaalisesta todellisuudesta. Peilin takaa kuisketta. Ei sen kummempaa.

Milloin viimeksi kävit ulkona? Mitä teit?

Periaatteessahan minä olen nytkin ulkona. Tulkinnanvaraa.

Mitä katsoit ennen kuin tulit tälle sivulle?

Katsoin? IRL vai URL? Tien yli loikkivaa kissaa, sellaisia minä aina katson. Hö.

Mitä sinulla on ylläsi?

Farkut. Bootsit. Collegepusero, joka mahtuu yhä koska en ole kasvanut yläasteen jälkeen. Oikeastaan 90% vaatteistani on ollut viitisentoista vuotta yhtäjaksoisesti käytössä. Nyt masentaa. Vihaan kirpputoreja.

Näitkö viime yönä unta?

Tietenkin. Kaupunki piti minusta siinä.

Milloin viimeksi nauroit?

Viittaan ylläolevaan televisiovastaukseen. Ja aamulla sain sähköpostin, joka vahvisti epäilemäni lapsennimeysperiaatteen oikeaksi. Se sai riemuitsemaan.

Oletko nähnyt mitään omituista viime aikoina?

En muuta näekään. Epäilen että kyse on loppujen lopuksi vain tavasta painaa mieleen yksityiskohtia. Kuten tuulessa heiluva linja-auto tai karanneen kissan ilme mainostaulun edessä. Se ei muuttunut. Ja puhelinlasku oli lentänyt postiluukusta absurdin pitkälle sisään asuntoon, en uskonut sitä mahdolliseksi.

Minkä elokuvan viimeksi katsoit?

Rob Reinerin Stand by me. Muistin sen olevan parempi, hyvä tosin edelleen. Richard Dreyfuss on elokuvan lopussa huonoryhtisin kirjailija jonka muistan nähneeni. Selkä vihlaisi myötätunnosta. Mennääks koulun jälkeen santamontulle?

Jos sinusta tulisi yön yli monimiljonääri, mitä ostaisit ensimmäisenä?

Pepsiä.

Jos voisit muuttaa jonkin asian maailmassa välittämättä syyllisyydentunteista ja politiikasta, mitä tekisit?

Uskomaton kysymys. Miten syyllisyydentunteesta voi olla välittämättä? Ei, en usko tämän olevan mahdollista, olen pahoillani. En kykene vastaamaan "pakottaisin kaikkien niiden jotka ovat varastaneet kiveen veistettyjä kasvoja Angkor-Vatin viidakkokaupungista viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana raahaamaan saaliinsa takaisin ja kiinnittämään ne niille paikoilleen joille ne on vuosisatoja sitten tarkoituksella ja taidolla hakattu". En usko että niin kävisi. Poliitikasta välittämättä oleminen on minulle helppoa, sillä en ole vielä kertaakaan elämässäni niin tehnyt. Vihaan vaaleja, en milloinkaan äänestä.

Pidätkö tanssimisesta?

Yksin kyllä, seurassa en.

Jos ensimmäinen lapsesi on tyttö, mikä hänen nimekseen tulee?

Kuvittele että ensimmäinen lapsesi on poika. Mikä hänen nimensä on?

No niin. Periaatteessahan tämä on selvää kauraa. Minulla olisi nimiä vaikka katraalle. Mutta jotta voisi antaa nimiä, olisi oltava edes satunnaisharhainen käsitys lapseutumisesta. Minä yritän vielä etsiä itseäni. Taapero ei tästä kuviosta nyt puutu.

Voisitko koskaan harkita ulkomailla asumista.

Voisin. Mutten asuisi. Vihaan matkustamista. Tampere on tarpeeksi kaukana, sitäpaitsi sopivan tuttu. Vaikka se ei olekaan täältä katsottuna ulkomaa vaan sisämaa.

Mitä on huoneesi seinillä?

Salvador Dalin Viimeinen ehtoollinen. Kuvia kissoista. Muutama alaston nainen (he kuuluvat Pink Floyd -julisteeseen, te kaksinaisniljakkeet!). Helvetisti tasaisenvalkoista maalia laajoilla pinnoilla. Jälki. Naarmu. Yllättävän kauniita valoja ja varjoja iltaisin kuuden ja yhdeksän välillä.

*

Mikä katharttinen kokemus. Mikä tyhjentävä itsestäni kaikenkertova vuodatus. Olen ammennettu, minusta ei ole enää tähän. Kirjaimeni vaikenevat. Ugus lähtee tupakkalakon mittaiselle tauolle, walls and bridges baby. Muistelen että olin kuudennella luokalla pohjattoman rakastunut tyttöön, jonka näin kerran myöhemmin Turussa kadulla koiraa taluttamassa saman ikäisenä kuin hän oli silloin. Ala-asteen pohjapiirros on tatuoitu päähäni.


"No one knows what it's like
To feel these feelings
Like I do
And I blame you"

(The Who: Behind blue eyes)