Minä tykkään merkkipäivistä, minkä moni varmaan on huomannut. Siis sellaisista, jotka muistuttavat sinä kyseisenä päivänä tapahtuneesta asiasta; että tähdet ja kuu ovat kuin silloin, herättää ajatuksia. Tänään on aihetta metabloggailla ja itsereflektoida ihan huolella. Kolme vuotta sitten tänään tein yliopiston tietokoneluokassa virtuaaliyliopiston "Päiväkirja genrenä ja kommunikaationa" -kurssin harjoituksia, olin etäisesti kiinnostunut, ajatukseni harhailivat kenties jossain aivan muussa. Kurssin senhetkinen aihe käsitteli verkkopäiväkirjoja, ja erään tehtävän lopuksi viitattiin ohimennen Pinserin vielä tuolloin ylläpitämään blogilistaan. Tarjonnan määrä hämmensi, listalla oli satoja nimiä, ja mikä oudointa, niitä kutsuttiin lähinnä "blogeiksi", ei verkkopäiväkirjoiksi. Klikkailin blogeista toisiin muutaman minuutin ajan ja pakkomielteinen kiihko saada itselleni samanlainen oli siinä vaiheessa jo iskenyt. Useimpien blogien osoitteessa näkyi mystinen "blogspot", mitä kautti löysin Bloggerin (hyvä ja toimiva pohja muuten, syyttä usein parjattu!) ja rekisteröidyin lennossa sisään. Oman blogini nimen keksimiseen käytin ehkä yhden elämäni merkityksellisimmistä puoliminuuttisista.
Ja sittemmin. Tiesinkö että jatkaisin vuosia? Todennäköisesti tiesin, heti ensi hetkestä. Kaikki oli liian helppoa ja liian julkista jotta lopettaminen olisi ollut edes alussa mielessä käynyt vaihtoehto. Ensimmäisen kuukauden jälkeen säädin Bloggerin vakiotemplaatin värit omanlaisikseni (tahtoo sanoa ankean harmaiksi) ja siinä on sittemmin pysytty. Kotikolohan tästä on tullut, ja vaikka ehkä kerran on käynyt sivun ulkoasun vaihto mielessä, hylkäsin ajatuksen. Näissä kuoseissa Silmänkääntövankila pysyy kunnes kuihtuu pois.
Muistelen että aluksi oli tarkoitus olla päiväkirjamainen, etäinen ja kyyninen. Olin hukannut kaikki nämä ominaisuudet parissa viikossa, ja sen jälkeen on menty milloin mihinkin suuntaan. Tästä tuli itseilmaisun väline. Yksi on kuitenkin pysynyt: ensimmäisistä päivityksestä asti olen suhtautunut jokaiseen tekstiin itsenäisenä teoksena. Jokaisen on toimittava omillaan, ja samanaikaisesti jokaisella on sijansa kokonaisuudessa. Tässä kokoelmassa, jos sana sallitaan. Proosateoksessa nimeltä Silmänkääntövankila; vaikkei tätä kukaan sellaisena lue, niin ainakin alitajunnan tasolla juuri sellaista minä kirjoitan. Tämä vaatimus on vaientanut tahtiani alkuajoista reilustikin, mitä pidän tietenkin hyvänä asiana. Maailmaan mahtuu vähemmänkin tekstiä. Toisaalta on kai näilläkin sijansa. Kolmessa vuodessa ehtii; se on pidempi aika kuin vietin yläasteella tai lukiossa, mikä nyt jälkikäteen tuntuu kummalta. Nuo kestivät molemmat pitkään, viimeiset kolme vuotta ovat kiitäen menneet. Välillä olin koukussa tänne, talvi 2004/2005 taisi olla pahinta aikaa. Irrotin itseni kun muistin että verkon ulkopuolellakin on elämää. Oikeastaan vain verkon ulkopuolella on elämää.
Arkistoja selasin ja muistelin menneitä. Seuraavat lienevät kymmenen suosituinta päivitystäni näiden kolmen vuoden ajalta, eivät siis omia suosikkejani, eivät parhaita tekstejä täällä, vaan kymmenen tänne eniten väkeä linkityksin vetänyttä tai eniten kommentteja kerännyttä. Näitä oli kiinnostava havainnoida, siksi julkaisen listan täälläkin.
Keihäänä hankeen
She bangs (eli Omnia vincit amor)
Jo loppui, ei sattunut
Sunnuntaillista
Ei tehrä tästä ny numeroo
Virkeä kanalja
Kutsuwa!
Kun minut valittiin
Turun ABC
The Sorrow that ate sir Thomas
Ehkä näitä tekstejäni analysoimalla, niiden keskeiset pointit yhteen keräämällä, saavuttaisin täydellisen merkinnän, juuri sellaisen joka kiteyttäisi tämän blogin. Sen saavutettuaan voisi lopettaa. "Täydellinen blogimerkintä", mikä hieno ajatus. En edelleenkään tiedä mitä täältä odotetaan, mitä vaaditaan, miksi tänne palataan. Olen jokaisen päivityksen jälkeen aina yhtä hämmentyneessä tilassa sen suhteen mitä taas tuli kirjoitettua. Kaiketi tämänkin. Vuoden päästä analysoin varmaan taas lisää.
7 kommenttia:
Kolme vuotta jo. Ajatella, että siitä on tosiaan kolme vuotta. Sehän on intterwebuaalinen ikuisuus. Silloin elettiin vielä sitä aikaa, kun kaikki uutuudet jaksoi katsoa läpi ja hetihän minä huomasin, että tämä tyyppihän on TYYPPI ja ruksasin.
Kun Keihäänä hankeen Tapanina kirjaantui päiväkirjaan, olin osutettu. Ja kateellinen. Jos joskus osaisi itsekin noin, ajattelin.
Kolme vuotta olen ammentanut täältä inspiraatioita. Jotkut lennokkaimmista ajatuksen juoksutuksista ovat saaneet vankilasta kipinänsä. Kiitos niistä.
Kiitos.
Pitkä aikahan se verkkomaailmassa on (varsinkin ilman mitään konkreettisia ulkoasumuutoksia). Mihinkään en kuitenkaan ole vielä lähdössä, mihinkäs täältä kun on hyvää seuraa. Eli kiitoksia itsellesi, varmaankin uskollisin lukijani.
haa, itsekin ajattelin jonkinlaisen Elämä & Teot -best offin, lähinnä tuon osoitteenmuutoksen kunniaksi. Tosin kyllä puhtaasti omasta subjektiivisesta näkövinkkelistäni. Ehkäpä huomenna.
Turku ABC kuuluu kyllä ehdottomasti Vankilan hittiparaatiin, se pitäisi printata jokaisen turkulaisen hotellin yöpöydänlaatikkoon, sinne Gideoneitten Raamatun viereen.
Listalla sen sijaan ei ole ainuttakaan Kissansilmä-merkintää! Se kansa mitään tiedä...
Perhana, miten satuitkin arvaamaan että Kissansilmä on pitkästä aikaa levytysstudiossa taas!
Mutta joo, kyseiset merkinnät ovat vissiin herättäneet lähinnä hämmennystä.
Odottelen mielenkiinnolla E&T:n best offia, on mistä valita.
Mainio se on, ja täytyy taas uudelleen kiittää tuosta hulvattomasta "Kun minut valittiin"-jutusta, sillä se taas pelasti kurjan päiväni. Ja olen yhäkin katkera (vaikket sitä tiennytkään) tuosta "The sorrow that ate Sir Thomas"-otsikosta. Se on liian hyvä otsikko, senkin virkeä kanalja.
Liian hyvä otsikko? Viimein siis onnistuin! Ehkä sitä saa johonkin tarkoitukseen lainata jos pyytää kauniisti.
Kiitos itsellesi kommenteista.
Olisikohan hauska sellainen otsikkokilpa, tervehenkinen tietenkin, ettei mitään ninjapalveluita tarvi palkata ottamaan selvää vastapuolen, eiku yhm.. kaverin hienoista otsikkonimikkeistä, niinkun että keksisi kymmenen mielenkiintoista otsikkoa, joita saisi vapaasti käyttää ja sitten joku voittaisi kilvan. Että mitä otsikkoa parhaiten käytettiin. Menenki heti tekemään sellaisen kilvan.
Lähetä kommentti