MacGyver-maraton, ensimmäinen tuotantokausi DVD-boksina ja viikonloppu aikaa. Kuulostaa paljolta, mistä johtuen onkin hyvä että osallistuin vain jälkimmäisenä päivänä, lauantaiset kuusitoista jaksoa jäivät kokematta ja näin vain ykköskauden kuusi viimeistä. Olipa niissäkin kestämistä. Joukkokokemuksena tietenkin riemastuttava, mutta eihän noita voinut ajatellakaan yksin katsovansa. Kenelle siinä tapauksessa heittelisi kyyniset kommenttinsa? Ja meillähän oli sentään varta vasten askarrellut MacGyver-viirit, joita heilutettiin aina aivan erityisen MacGyvereissa kohdissa. Paikoitellen viirinheilutus ja riemunkiljunta sai penkkiurheilumaiset mittasuhteet, alan ymmärtää tiettyä ihmisryhmää, tai siis oikeasti tietenkään en. Me suhtauduimme Ihmemieheen kuin kilttiin mutta jälkeenjääneeseen lapseen. Hän sai paljon anteeksi; kaameat poliittiset näkemykset, luokattoman huonot käsikirjoitukset ja näyttelijät, paikoitellen tönköhkö tekninen toteutus. Ja kuitenkin niin sympaattinen kokonaisuus... Kuusi jaksoa riitti kuitenkin minulle. Olin havaitsevinani kaikki kaksikymmentä ja risat katsoneissa osallistujissa silmien haritusta ja kasvolihasten epämääräistä nyintää kohti puolimaanisia irvistyksiä. Joka jaksossa Amerikka voitti ja muualla oli vain kamalaa. Alkutekstit katsottiin joka kerta kokonaan. Ei siihen tunnariin kyllästy.
3 kommenttia:
Minäkin muistan katsoneeni ihmemiestä joskus krapuloissani, mutta ei se koskaan tehnyt mitään suurta vaikutusta, toisin kuin Pieni talo preerialla tai jopa Lemmenlaiva.
Pakko kertoa nyt tämä, mutta näin sinusta viime yönä unta ja sinulla oli lemmikkinä hurmaava vesinokkaeläin. Se ei kylläkään tarvinnut mitään lammikkoa, kuljetit sitä kaupungilla mukana kuin koiraa.
Ei ole montaa sympaattisempaa otusta kuin vesinokkaeläin, sitä mieltä olen pikkupojasta asti ollut. Vaan olisikohan minusta semmoista lemmikkinä pitämään?
Luulen että ikä on ollut ratkaiseva tekijä Ihmemiehestä viehättymiseen. Ei kai se silloin aikanaan aikuisikäisille kolahtanut, nykyisinkin sarjasta tuntuvat pitävän vain sitä lapsena katsoneet.
Minäkin siitä lapsena pidin, nykyisemmin vaikuttaa aika kovalta kakalta. Ja lapsena katselin sitä pienestä pahvilaatikosta, jonne tunkeuduin. Tosi venäjää. Niin ja ala-asteella olin meidän luokan MCGyver, kehittelin kuulemma kaikkea (itse en muista). Useat kerrat mulle tuotiin kuulemani mukaan kaikkea outoa sälää ja niistä sitten "kehittelin" kaikkea omituista ja hassua.
Kuinka hassua.
Lähetä kommentti