Talven voisi viettää esimerkiksi luistelemalla ohuen vesikerroksen peittämällä tasaisen sileäksi jäätyneellä pihamaalla. Luistimia ei tarvitsisi; pitävätkin talvikengät liukuisivat tuolla tappavalla pinnalla lähes täysin kitkatta. Voisi tehdä taidokkaita liikkeitä, muutaman ramakan pyörähdyksen, tai kokeilla vaikkapa pihan päästä päähän liukumisen nopeusennätystä. Lopulta sitten luistelisi epähuomiossa jäältä pois, tökkäisi kenkänsä pitkällisen vesisateen vuoksi paljastuneeseen maanpintaan ja lentäisi keihäänä hankeen.
"Mitä teit joululomalla?"
"No mitäpä, keihäänä hankeen."
Ilmiötä ei kannattaisi jättää siihen. Sen voisi laajentaa käsittämään paljon muitakin elämän osa-alueita kuin talvikeleillä luistelun jäisellä pihamaalla. Keihäänä hankeen lentämistä voisi käyttää esimerkkinä elämänhallinnasta erilaisissa enemmän tai vähemmän kriisiyttävissä tilanteissa. Kyky ottaa riskejä = kyky lentää keihäänä hankeen. Harva tulee ajatelleeksi, miten monin tavoin voi soveltaa niinkin spesifeihin tilanteisiin näennäisesti kohdistunutta asiaa kuin keihäänä lentämistä. Koska tuo hanki - joko konkreettinen tai symbolinen - joka tapauksessa odottaa jokaista jossain elämän vaiheessa, on selvää että sinne lentäminen keihäänä on toivottavampaa kuin esimerkiksi kaatuminen selälleen, tuuskahtaminen, liukastuminen tai mahalasku. Keihyys on tavallaan luonnollinen tila, jos on valmis ottamaan sen vastaan. Me kaikki kykenemme siihen. Pitää vain tosissaan haluta.
Ehkä jonain päivänä kerron myös Operaatio Muukkosesta.
Partial inspiration by [TUOTE].
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti