- Sähköposti
- Blogilistalle
- Faniudu Facebookissa
- Sarjahakemisto
- Muut
- Benrope | Carmabal | exme | Huijaukset | Jani | Kirsti | KuvaKuva | Käärmeenkielikeitto | Maltti ja kohtuus | Mea | Pieni räjähdys
-
www.flickr.com
- Viimeksi luetut
- Stephen Fry: Moab is my washpot
- César Aira: Varamo
- Iain Banks: Stonemouth Marko Hautala: Unikoira
- Tapani Kuningas: Ufoja Suomen taivaalla
- Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää
- Mauri Kunnas: Piitles
- Kreetta Onkeli: Ilonen talo
- Peter James: Kuolema kulkee kannoilla
- Ulli Lust: Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä
Arkisto:
- marraskuu 2003
- joulukuu 2003
- tammikuu 2004
- helmikuu 2004
- maaliskuu 2004
- huhtikuu 2004
- toukokuu 2004
- kesäkuu 2004
- heinäkuu 2004
- elokuu 2004
- syyskuu 2004
- lokakuu 2004
- marraskuu 2004
- joulukuu 2004
- tammikuu 2005
- helmikuu 2005
- maaliskuu 2005
- huhtikuu 2005
- toukokuu 2005
- kesäkuu 2005
- heinäkuu 2005
- elokuu 2005
- syyskuu 2005
- lokakuu 2005
- marraskuu 2005
- joulukuu 2005
- tammikuu 2006
- helmikuu 2006
- maaliskuu 2006
- huhtikuu 2006
- toukokuu 2006
- kesäkuu 2006
- heinäkuu 2006
- elokuu 2006
- syyskuu 2006
- lokakuu 2006
- marraskuu 2006
- joulukuu 2006
- tammikuu 2007
- helmikuu 2007
- maaliskuu 2007
- huhtikuu 2007
- toukokuu 2007
- kesäkuu 2007
- heinäkuu 2007
- elokuu 2007
- syyskuu 2007
- lokakuu 2007
- marraskuu 2007
- joulukuu 2007
- tammikuu 2008
- helmikuu 2008
- maaliskuu 2008
- huhtikuu 2008
- toukokuu 2008
- kesäkuu 2008
- heinäkuu 2008
- elokuu 2008
- syyskuu 2008
- lokakuu 2008
- marraskuu 2008
- joulukuu 2008
- tammikuu 2009
- helmikuu 2009
- maaliskuu 2009
- huhtikuu 2009
- toukokuu 2009
- kesäkuu 2009
- heinäkuu 2009
- elokuu 2009
- syyskuu 2009
- lokakuu 2009
- marraskuu 2009
- joulukuu 2009
- tammikuu 2010
- helmikuu 2010
- maaliskuu 2010
- huhtikuu 2010
- toukokuu 2010
- kesäkuu 2010
- heinäkuu 2010
- elokuu 2010
- syyskuu 2010
- lokakuu 2010
- marraskuu 2010
- joulukuu 2010
- tammikuu 2011
- helmikuu 2011
- maaliskuu 2011
- huhtikuu 2011
- toukokuu 2011
- kesäkuu 2011
- heinäkuu 2011
- elokuu 2011
- syyskuu 2011
- lokakuu 2011
- marraskuu 2011
- joulukuu 2011
- tammikuu 2012
- helmikuu 2012
- maaliskuu 2012
- huhtikuu 2012
- toukokuu 2012
- kesäkuu 2012
- heinäkuu 2012
- elokuu 2012
- syyskuu 2012
- lokakuu 2012
- marraskuu 2012
- joulukuu 2012
- tammikuu 2013
- helmikuu 2013
- maaliskuu 2013
- huhtikuu 2013
- toukokuu 2013
Luo, älä tuota.
Etsi, älä pysähdy.
Mieluummin köyhä kuin porvari!
30.11.05
Behold, or not
Joskus tämän syksyn aikana tuli kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun opin lukemaan. Tuollaisia asioita on kumma huomata; neljännesvuosisata sanoja takana. Olin liian nuori - vielä kolmevuotias mutta käytännössä jo hyvin lähellä neljättä syntymäpäivää - muistaakseni miltä on tuntunut se, kun hahmottomat symbolit ovat ensi kerran alkaneet muodostaa ryhmiä, sanoja, lauseita, lopulta merkityksiä. Sen on täytynyt olla hieno hetki. Kaikkialta ympäriltä on yhtäkkiä paljastunut asioita joiden olemassaolosta ei ole tiennyt mitään. Pystyvätkö jotkut vanhempana lukemaan oppineet muistamaan sen hetken? Onko olemassa mitään "hetkeä"?
Vanhemmilleni olen kovasti kiitollinen siitä, että kannustivat ylienergisen naskalin kirjojen pariin, eivätkä totelleet tuolloin vallalla ollutta näkemystä, jonka mukaan lukemaan sai oppia vasta koulun penkillä. 70- ja 80-lukujen vaihteen pedagogiset käsitykset tuntuvat nyt jälkeenpäin ajatellen jotenkin itäsaksalaisilta. Niissä on kaikki pielessä. Neuvolasta jaeltiin vanhemmille ohjeita siitä, miten estää lapsen kiinnostuminen lukemisesta ennen kouluikää. Vanhemmiltani kyseltiin miten he uskalsivat antaa minun lukea niin nuorena; kyselijät olivat itse epätietoisia siitä, antaisivatko omien lastensa lukea.
Lukion kakkosluokalla ollessamme paljastui vahingossa, että paikallinen aluesairaala oli tehnyt ikäluokkamme vastasyntyneillä kokeita kertomatta niistä lasten vanhemmille. Noin kymmenen, minä mukana, meidän 30 hengen luokastamme oli saanut kahden päivän ikäisenä "kokeelliseksi" luokitellun rokotteen sairauteen, joka oli Suomesta tuolloin jo muutenkin kadonnut. Jos eläisimme Amerikassa, olisimme voineet nostaa oikeusjutun, nyt siitä kuohuttiin pikkupaikkakunnalla vähän aikaa, sitten asia unohtui. Olisi pitänyt painaa silloin muistiin rokotteen saaneiden nimet ja tarkkailla heidän elämänkaartaan. Voi tosin olla että joku on koko tämän ajan tehnyt sitä minun puolestani.
Ei tämä tietenkään lukemiseen liittynyt, mutta pulpahti pinnalle kun aloin muistella.
Vanhemmilleni olen kovasti kiitollinen siitä, että kannustivat ylienergisen naskalin kirjojen pariin, eivätkä totelleet tuolloin vallalla ollutta näkemystä, jonka mukaan lukemaan sai oppia vasta koulun penkillä. 70- ja 80-lukujen vaihteen pedagogiset käsitykset tuntuvat nyt jälkeenpäin ajatellen jotenkin itäsaksalaisilta. Niissä on kaikki pielessä. Neuvolasta jaeltiin vanhemmille ohjeita siitä, miten estää lapsen kiinnostuminen lukemisesta ennen kouluikää. Vanhemmiltani kyseltiin miten he uskalsivat antaa minun lukea niin nuorena; kyselijät olivat itse epätietoisia siitä, antaisivatko omien lastensa lukea.
Lukion kakkosluokalla ollessamme paljastui vahingossa, että paikallinen aluesairaala oli tehnyt ikäluokkamme vastasyntyneillä kokeita kertomatta niistä lasten vanhemmille. Noin kymmenen, minä mukana, meidän 30 hengen luokastamme oli saanut kahden päivän ikäisenä "kokeelliseksi" luokitellun rokotteen sairauteen, joka oli Suomesta tuolloin jo muutenkin kadonnut. Jos eläisimme Amerikassa, olisimme voineet nostaa oikeusjutun, nyt siitä kuohuttiin pikkupaikkakunnalla vähän aikaa, sitten asia unohtui. Olisi pitänyt painaa silloin muistiin rokotteen saaneiden nimet ja tarkkailla heidän elämänkaartaan. Voi tosin olla että joku on koko tämän ajan tehnyt sitä minun puolestani.
Ei tämä tietenkään lukemiseen liittynyt, mutta pulpahti pinnalle kun aloin muistella.
Comments:
ekalla luokalla oli tylsää, kun osasi jo lukea ja kirjoittaa. piti pelata niitä iänikuisia LUKO-pelejä takapulpetissa.
Niin, mutta toisaalta LUKO-pelit pitivät tylsyyden kaukana loitolla. Olisikohan niistä saatavana virtuaaliversiota? Haluanko todella tietää?
Aijai jai! LUKO-pelit! Olin jo aivan unohtanut ne, mutta nyt kun tulin muistutetuksi, en tajua kuinka saatoin ne unohtaa.
Minäkin osasin sattumoisin lukea jo ensimmäisellä luokalla, mutta silloin en kyllä LUKOilla saanut pelata, vaan piti tavata Aapista muiden kanssa. Muistan itseasiassa vielä hämärästi, kuinka kun meidän piti ensimmäisen kerran lukea tekstiä Aapisesta, niin minä luin suoraan, ja opettaja pakotti sitten tavaamaan, ja muistan ajatelleeni, että onpa tämä typerää.
Minäkin osasin sattumoisin lukea jo ensimmäisellä luokalla, mutta silloin en kyllä LUKOilla saanut pelata, vaan piti tavata Aapista muiden kanssa. Muistan itseasiassa vielä hämärästi, kuinka kun meidän piti ensimmäisen kerran lukea tekstiä Aapisesta, niin minä luin suoraan, ja opettaja pakotti sitten tavaamaan, ja muistan ajatelleeni, että onpa tämä typerää.
Miksi juuri tässä blogissa aina törmää nimiin, jotka kutkuttavat muistia hekumallisesti, kun on niiiin pienestä kiinni, että muistaako niiden sisällön vai ei?
Siis LUKO-pelit... valtava mielleyhtymien tulva, muttei mitään yhtenäistä hahmoa, ei mitään kokonaisuutta, johon sen nimilapun voisi liimata! Muistan vain sinistä ja keltaista ja teräviä kulmia.
Siis LUKO-pelit... valtava mielleyhtymien tulva, muttei mitään yhtenäistä hahmoa, ei mitään kokonaisuutta, johon sen nimilapun voisi liimata! Muistan vain sinistä ja keltaista ja teräviä kulmia.
Lord, olen kyllä itsekin hiukan epävarma siitä, pelattiinko LUKO-pelejä jo ekalla luokalla. Ehkä ne tulivat myöhemmin... tai ehkä joku joka muistaa paremmin voi kertoa.
Jani, minä jotenkin arvasit että tarttuisit tähän. Exmehän tosin oli tällä kertaa tuo muistinkutkuttaja, mutta tykkään kyllä itsekin kaivella vanhoja. Sellaisia asioita jotka ovat olleet merkityksellisiä, unohtuneet, mutteivät silti kokonaan kadonneet. Niissä on jotain... ...ne ovat pieniä palasia itsestä.
Jani, minä jotenkin arvasit että tarttuisit tähän. Exmehän tosin oli tällä kertaa tuo muistinkutkuttaja, mutta tykkään kyllä itsekin kaivella vanhoja. Sellaisia asioita jotka ovat olleet merkityksellisiä, unohtuneet, mutteivät silti kokonaan kadonneet. Niissä on jotain... ...ne ovat pieniä palasia itsestä.
kyllä me ainakin pelattiin LUKOja jo ekalla! takapulpetissa sen yhden tytön kanssa, jolla oli krepatut hiukset, tiukat farkut ja säärystimet, ja joka oli vähän pelottava jo ekaluokkalaisena. se tyttö muutti toiselta luokalta poia, en muista sen nimeä, mutta muistan miltä tuntui joutua kommunikoimaan sen kanssa takapupetissa.
kai meillä oli valveutunut opettaja, kun se ei pakottanut opettelemaan uudestaan lukemaan.
sittemmin aikuisena olin jonkin aikaa kirjeenvaihdossa sen opettajan kanssa. katosi hänkin, jonnekin, ikävä kyllä.
kai meillä oli valveutunut opettaja, kun se ei pakottanut opettelemaan uudestaan lukemaan.
sittemmin aikuisena olin jonkin aikaa kirjeenvaihdossa sen opettajan kanssa. katosi hänkin, jonnekin, ikävä kyllä.
Urgh, Luko-peli aiheuttaa minussakin jonkinlaisia hahmottomia väristyksiä. Kertokaa lisää, en millään muista mitään tarkempaa!
Minun äitini on kertonut saaneensa haukkumiset ekaluokan opettajalta, kun oli "opettanut" minut lukemaan. Minähän opin itse, maitopurkin kylkeä tavaamalla ja kirjaimia kyselemällä.
Ja koulussa sitten tylsistyin, kun muut tavasivat enkä minä halunnut edes opetella, kun kerran osasin lukea suoraan (ja meidän aikanamme oli keksitty jälleen kerran joku uusi tavaustapa, jossa "pee" ei ollut "pee" vaan pelkkä "p". Piirsinkin sitten monta vihollista "puuhavihkoa" joutessani.
Minun äitini on kertonut saaneensa haukkumiset ekaluokan opettajalta, kun oli "opettanut" minut lukemaan. Minähän opin itse, maitopurkin kylkeä tavaamalla ja kirjaimia kyselemällä.
Ja koulussa sitten tylsistyin, kun muut tavasivat enkä minä halunnut edes opetella, kun kerran osasin lukea suoraan (ja meidän aikanamme oli keksitty jälleen kerran joku uusi tavaustapa, jossa "pee" ei ollut "pee" vaan pelkkä "p". Piirsinkin sitten monta vihollista "puuhavihkoa" joutessani.
No joo, ehkä jotkut tosiaan ovat jo ekaluokalla Lukoilleet. Minä muistan vain miten tuijotin tylsänä aapista, jossa oli isolla joku kirjain ja sen alla kolmesanaisia lauseita kaksitavuisista sanoista, joissa kaikissa esiintyi se kirjain. Ja koin hirveää turhautumista kun ne helvetin nuijat yrittivät kangerrellen lukea niitä lauseita. (ehkä en oikeasti ollut näin kireä henkilö vielä silloin)
Anu, eikös LUKO-peleissä ollut sellainen ruudukko, johon laitettiin numeroilla varustettuja muovineliöitä paikalleen kirjassa olevien tehtävien mukaan. Ja jos se tehtävä oli oikein, muodostui niistä neliöistä ympäri kipattuna kaunis geometrinen kuvio. Näin muistini ainakin kertoi...
Lähetä kommentti
Anu, eikös LUKO-peleissä ollut sellainen ruudukko, johon laitettiin numeroilla varustettuja muovineliöitä paikalleen kirjassa olevien tehtävien mukaan. Ja jos se tehtävä oli oikein, muodostui niistä neliöistä ympäri kipattuna kaunis geometrinen kuvio. Näin muistini ainakin kertoi...
