Viime sunnuntain Turun sanomissa runoilija Ville Sutinen arvosteli Jarkko Laineen tuoreen runoteoksen Jumala saalistaa öisin. Pitkähkö arvostelu oli melkoisen myötähävettävää luettavaa, siinä määrin räikeästi siitä paistoi läpi halu päästä kurmottamaan pitkän uran luonutta kirjailijaa nuoren ja innokkaan tulokkaan kaikella arvovallalla. Valitettavasti tämänkaltainen lähtökohta on lehdessä julkaistavalla kirjallisuuskritiikille huono. Sutinen ei onnistunut sanomaan juuri mitään konkreettista itse teoksesta, ja viimeistään isällisesti Laineelle tarjotut runonkirjoitusohjeet saivat irvistämään; kävi mielessä oliko kukaan Turun sanomissa vaivautunut lukemaan arvostelua ennen sen painamista.
Tänään Laine oli vastannut, ja vaikka hän Kokoomuksen näkyvänä edustajana ja katkerissa kirjailijaliitto-taisteluissa onkin viime vuosina niittänyt melko kyseenalaista mainetta, on todettava, että luin hänen vastineensa hykerrellen. Se oli hyvä ja oikeutettu kommentti Sutiselle, joka kenties ihan tosissaan yritti osoittaa ettei uusi runoilijasukupolvi kumarra kuvia, mutta jonka rahkeet eivät yksinkertaisesti riittäneet siihen. Laineen vastine on rauhallisessa toteavuudessaan mainio ja täysin oikeutettu. Tyhjää jauhavalla uhoamisella Sutinen onnistui nolaamaan Laineen sijasta itsensä.
6 kommenttia:
Niinhän se yleensä meneekin, jostain kumman syystä. Jouduin tässä taannoin itsekin tsot tsottelemisen kohteeksi, vaikkakin aika omituisesti eskaloituna. En nimittäin tietääkseni ollut aivan syyllinen niihin syytöksiin, joita minua kohti syydettiin. Olin aikuinen ja pidin suuni kiinni. Puhiskoon ne, jotka kuvittelevat että siitä jotain apua on.
Hei Ugus,
olisko mahdollista saada linkki siihen Sutisen arvosteluun sekä Jarkko Laineen vastineeseen,
toivoo Anita
Toki. Olisi kai pitänyt ne jo tuohon juttuun linkittää, mutta jotenkin sanomalehtien nykysijainti myös verkossa ei ole vielä iskostunut tajuntaan...
Tässä siis kiinnostuneille Sutisen arvostelu...
...ja tässä Laineen vastine.
Oijoi, voivoi.
"Ja miten ihmeessä nuori runoilija voi paheksua sitä, että runoissa tungetaan neliskulmaista palikkaa pyöreään reikään? Siinähän runouden koko juju on."
totuuden sanoja!
tämä kritiikki-vastaus-pari teki päivästäni mainion, kiitän linkeistä!
miten nautinnollista onkaan lukea, kun nuorelta ylimieliseltä runoilijalta otetaan turhat luulot pois. runoilijan on mielestäni oltava nöyrä kirjoittaakseen totuuden - ei sellaisessa trendikkäässä egoismissa ja coolissa tupakantuoksuisessa älyköksi asettumisessa ole mitään kaunista...
exme, arvelinkin tämän kiinnostavan siellä! Tuo Laineen heitto miellytti minuakin. Mikä loistava vastaisku nokkeluuteensa kadonneeseen kukkoiluun. Hyvä homma.
Lähetä kommentti