24.11.05

Vaaleista tummin

Sieltä täältä on nyt löytynyt linkkejä Hesarin vaalikoneeseen, joka kertoo takuulla erehtymättä ketä kuuliaisen kansalaisen tulisi käydä joskus ensi vuoden alussa äänestämässä. En nyt erikseen puutu muutamiin typerästi muotoiltuihin tai puutteellisiin kysymyksiin tuossa koneessa, koska ainakin Jani ne jo ansiokkaasti huomioi. Sen sijaan listaan tähän kaikkien iloksi omat vaalikoneen tarjoamat tulokseni:

1. Halonen Tarja, SDP 267
2. Niinistö Sauli, Kokoomus 194
3. Hautala Heidi, Vihreät 190
4. Soini Timo, Perussuomalaiset 186
5. Vanhanen Matti, Keskusta 185
6. Lax Henrik, RKP 172
7. Kallis Bjarne, Kristillisdemokraatit 54

Erittäin tasaisesta joukosta siis erottuu vain kaksi. Halonen edukseen, Kallis ei-niin-edukseen. Muiden piste-erot ovat niin pieniä että heidän voi nähdä saavuttaneen tasatuloksen, enkä tiedä kertooko tämä minun näkemyksistäni vai poliitikkojen. Vaan onhan se hyvä, että Halonen osui listalleni ykköseksi. Nyt ei tarvitse mennä äänestämään, sillä tämän kansan syvimmät rivit kyllä nostavat Tarjan takaisin pallilleen ilman minun panostanikin. Ihan todella, miksi nuo muut edes vaivautuvat? Näistäkin vaaleista aiheutuvat kulut voisi laittaa johonkin hyödylliseen, kuten terveydenhoitoon tai yliopistojen ahnaaseen rahaaimevään kitaan. Kun kaikki tietävät tuloksen kuitenkin jo etukäteen, on ilmassa alkavan farssin tuntua.

Minä ja äänestäminen emme ole koskaan oikein tulleet juttuun. Äänestin viimeksi kymmenisen vuotta sitten niissä eduskuntavaaleissa, joissa sain ikäni puolesta ensi kerran äänestää. Olin nuoruuden intoa täynnä. Minulle oli sanottu että äänestämällä voi vaikuttaa. Niinpä valitsin ehdokkaan, raapustin numeron lappuun, jäin odottamaan tuloksia. Hän ei päässyt sisään. Jäin miettimään miten tämä pitäisi nähdä vaikuttamisena. Ei ollut mitään merkitystä sillä että olin käynyt raapustamassa silloisen piskuisen asuinkuntani pääkirjastossa lappuun numeron 11. Silmäni avautuivat näkemään demokratian ongelmia, joista suurimpiin kuuluu se, ettei oikeasti ole demokratiaa. Ei täällä kellään mitään valtaa ole. Ja sehän on tietenkin pelkästään hyvä asia; sillä toinen suuri ongelma on se, että jos meillä todella olisi demokratia, me olisimme kusessa. En tiedä ketkä villit idealistit ovat aikoinaan keksineet demokratian (no joo joo, kreikkalaisten niskaan tämä yleensä työnnetään), mutta he ovat olleet harhainen joukko. Surullinen fakta on se, että mitä tulee politiikkaan, päätöksiin ja johtamiseen, enemmistö kansasta on täysin pihalla. En haluaisi käyttää sanaa "tyhmä", mutta joudun kiertelemään sen välttääkseni. Kansan enemmistön päätösten mukainen yhteiskunta ajautuisi peruuttamattomaan jumiin varmasti alle vuorokaudessa.

Kuitenkin kansa yritetään saada äänestämään sillä, että heille kerrotaan tällä suorituksella olevan päätösvaltaa. Mutta mitä valtaa on siinä, että kerran vuodessa annetaan ääni ja sitten taas muut tekevät mitä tykkäävät? Ei se ole valtaa. Ymmärrän kuitenkin tapahtuman merkityksen, jota kuvaa parhaiten tämä lainaus Shea & Wilsonin loisteliaasta romaanista Illuminatus!: "If voting could change the system, it would be against the law". Kun kansalle annetaan vaalit, kansa uskoo kaiken olevan hyvin.

6 kommenttia:

Lord Boredom kirjoitti...

Minusta on väärin todeta, ettei ole valtaa, jos se oma ehdokas ei päässyt läpi. Onhan siinä valtaa ainakin yrittää saada se oma tahto läpi, mutta aina ei voi voittaa. Minua ärsyttää suuresti lempisarjassani Babylon 5:ssä eräässä jaksossa, kun pikkumaailmojen suurlähettiläät (joista yhdestä minulle tulee aina mieleeni silakat, sillit ja kirjolohet, niiden nimikin oli Abbai) aloittavat öyhöttämisen, kun eivät saaneet tahtoaan läpi, ja heittelivät sitten "tätäkö se demokratia on, hahhah!"-iskulauseitaan. Niin, eihän se demokratia ole sitä että kaikki saavat tahtonsa läpi, vaan se on lähinnä mahdollisuus yrittää vaikuttaa. Aina ei voi voittaa.

Olen kyllä taipuvainen olemaan samaa mieltä tuosta, että jos kansalla todella olisi valta, niin olisimme moottoritiellä kohti likaviemärin mustinta ja löyhkäisintä loukkoa, josta ei voi löytää enää tietä ulos. Suurin osa kun päättäisi asioista tunteella ja arvatenkin reilusta kotiinpäin vetäen sen kummemmin perehtymättä seuraamuksiin. Ei nyt sillä, että rakkaat kansanedustajamme / rakas hallituksemme asiasta aina niin mallikelpoisesti suoriutuisi (ei varmaan tarvitse hakea esimerkkejä :P), mutta arvatenkin paremmin kuin kyllä-minä-tiedän -maallikkopäällepäsmärit ja Kansanradiossa möykkäävät vaarit ja virsiä veisaavat mummot.

Ah, tulipas kylmää tekstiä, mutta välillä tekee hyvää kokeilla sitäkin lajia.

Ugus kirjoitti...

Kylmä teksti otetaan aina vastaan. Varsinkin tällainen pitkällisesti perusteltu...

Mutta siis: lähinnä tarkoitin tuolla vallan puutteella (vallattomuudella?) sitä, että ihmisellä on valtaa silloin jos hän on samaa mieltä kuin ehdoton enemmistö. Ja ehdoton enemmistö on sitä mieltä, mitä valtaapitävät haluavat sen olevan. Ja se sitten taas ei ole valtaa.

Kehää kivaa kierretään...

Mutta täysin pahana en siis tilannetta missään nimessä pidä. Voisi meillä huonomminkin mennä. Jos kohta paremminkin.

Lord Boredom kirjoitti...

Tuota en ehtinytkään ajatella kuin hieman sivusil.. kor... sivuaivolla. Joskus käy mielessä (ei tosin kovinkaan vakavamielisesti), että ihmisten pitäisi osoittaa olevansa päteviä äänestämään, muuten ei saisi sitä tehdä. Käytännössä toimiva tuo ei kuitenkaan taida aivan olla :)

Voisi tietysti X-Filesmäisesti ajatella, että parasta onkin antaa kansan (massojen) kuvitella, että heillä on valtaa, vaikka todellisuudessa enemmistön kantaa ohjaillaankin ylemmältä. Näin kaikki pysyy jokseenkin tyytyväisenä. Eihän se kaunista ole, mutta hieman epäilen, onko olemassakaan mitään utopiaa, jossa kaikki olisivat tyytyväisiä (jos nyt jätetään taas vitsivaihtoehdot välistä, kuten tyytyväisyyspillerit tai kaikkien ihmisten hävittäminen jolloin "kukaan ei ole onneton tai tyytymätön").

Ugus kirjoitti...

Ongelmahan tulisi vastaan siinä, että kuka saisi päättää ketkä olisivat päteviä äänestämään. Pitäisi valita oikeat ihmiset, mutta he olisivat valitettavasti nykyiselle hallintomuodolle väärät ihmiset.

Itse myönnän auliisti, että demokratiavastaisuudessani näen vain yhden toimivan hallintomuodon: viisaan diktatuurin. Ei tarvittaisi vaaleja, koska älykkäät niin ihmisen kuin ympäristönkin parasta ajattelevat hallitsijat tietäisivät aina mikä on yhteiskunnalle parasta.

Tietenkin on mikroskooppisen pieni mahdollisuus että sellaista ihmiskunta koskaan saavuttaa. Mutta eihän se ketään estä uskomasta sellaisen mahdollisuuteen.

Asessori kirjoitti...

Joo, melkoista sirkustahan tämä demokratia on, mutta kai se on se hinta mikä pitää maksaa, ettei eletä DDR:ssä. Lähinnä minun ääneni menee demokratialle itselleen, kuin kenellekään tietylle ehdokkaalle.

Toki jonkinlainen valistunut itsevaltius varmaan olisi paras vaihtoehto, mutta sitten taas jää ongelmaksi, että kuinka nuo viisaat diktaattorit valittaisiin, jollei vaaleilla. Ja kun valta turmelee (turmeleeko muuten kansanvalta kansan?), niin enpä haluaisi keskittää kaikkea päätäntävaltaa kenellekään, oli kuinka viisas tahansa.

Ugus kirjoitti...

Niin, onhan tämä hyvin utopistista ajattelua, se on totta. Demokratian suurin ongelma vain on se, että se korostaa yksilönvapauksia kaiken muun kustannuksella, kuten ympäristön. Ja kaikkien muiden paitsi kulloinkin kyseessä olevan yksilön. Valistunut diktaattori tekisi heti moisesta pelleilystä lopun!