Luokkakuvasta jotenkin huokuu se, että yläasteella on nihkeää. Kaikki viisitoista (koska Jammu kuvauspäivänä puuttui) näyttävät enemmän tai vähemmän pöllähtäneiltä, no, paitsi Piia - hän on yhtä fotogeneettinen kuin aina. Muiden olemus vaihtelee epävarman, epäluuloisen, epätietoisen ja epätoivoisen välillä, ja siinä me kuitenkin olemme sulassa sovussa collegepuseroinemme ja kivipestyine farkkuinemme. Itse nähtävästi hekottelen kuin hassun taikatempun nähnyt kaksivuotias. Tämä kuva on lähes ainoa dokumentti lokakuulta 1989, koska päiväkirjamerkintöjäkin kertyy kuukauden ajalta tasan yksi: siinä odottelen että koittaisi viikonloppu; Joonaksen on määrä tulla meille pariksi päiväksi ja suunnitelmissa on jo sarjakuvanhankintamatka Tampereelle. Vapaa-aikani kuluu Marvelin supersankarien (muuhun sarjakuvaan en juuri koske, mitä nyt kirjastosta haen Asterixeja vielä toisinaan) ja tietokoneen parissa. Jonkin verran luen kirjoja. Parin edellisen vuoden massiiviset määrät kulttuuriharrastuksia ovat takanapäin. Jäikö niistä jotain käteen? Kaipa tärkeintä on, että kaikenlaista tuli kokeiltua (paitsi mitään instrumenttia en ole koskaan soittanut) ja tämän myötä jonkinlainen avoimen vastaanottava suhde kaikenlaista luovaa toimintaa kohtaan on säilynyt näihin päiviin. Koska onko jokin muu muka tärkeää? Älkää väittäkö. Paitsi että kävin minä syyskauden aikana vielä kansalaisopiston taidekurssilla, joka on ollut elämäni vihonviimeinen "harrastus", sikäli kun harrastus määritellään siten, että on säännöllinen aika jolloin mennään johonkin säännölliseen paikkaan. Tähän kaikki sellainen päättyy. Itse kurssista muistikuvia on häviävän vähän, mainintoja päiväkirjassa ei lainkaan. Paikallistan sen tähän syksyyn vain toisen siellä olleen oppilaan myötä, joka oli minua vuotta nuorempi ja identifioitui vielä ala-astelaiseksi toisin kuin minä, pikkuruisen ryhmän ikäpresidentti ellen väärin muista. Piirsin julmetun hienon ison lyijykynätyön kolmipäistä lohikäärmettä vastaan taistelevasta ritarista, mihin lie sekin kadonnut. Ja mitäpä sillä väliä.
Ai niin, lupasinko viimeksi jotain dramaattista? Kyllä, mutta malttakaa ensi jaksoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti