"Lähdes nyt vaan. Se on nimittäin aikainen lintu joka madon nappaa."
"Ai miten niin?"
"Se on ensimmäisenä ulkona. Kärkkymässä aamuvarhaisella jo matoja mullasta."
"Linnut on kyllä aina ulkona."
"Tai no paikalla, missä nyt ovatkaan. Pointti on se että ensimmäisenä sinne ehtivä -"
"Aikainen lintu on kissanruokaa jos multa kysytään, ensimmäisenä tyrkyllä kun yön kylmässä viettänyt nälkäinen kolli kyttää aamupalaa. Ei mulle kiitos."
"Mutta kun aikainen lintu -"
"On kissanruokaa."
"Eli et meinaa lähteä?"
"Osapuilleen näin."
* * *
"Se on kato niin että kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla ottaa."
"Voipas."
"Tä?"
"Niin että voi. Siis ottaa kauhalla. Ei kai se sitä estä että on lusikallinen laitettu, kyllä sen kauhaan saa."
"Tarkoitin sanoa että -"
"Kun eihän sen kauhan tarvi täynnä olla, ihme ajattelutapa sellanen. Riippuu astiasta tietenkin vähän, mutta kyllä kai useimmista kulhoista saa kauhalla ronkittua pienenkin määrän."
"Meinasin vaan vihjata -"
"Ja tollanen kauhominen on sen verran suurpiirteistä toimintaa muutenkin että kun sitä ruvetaan harrastamaan niin voi parhaassa tapauksessa saada kaikenlaista sellastakin mitä ei edes suunnitellut. Miks pitäis se sama saada uudestaan? En mä edes halua sitä! Se on melkeinpä parempi ottaa kauhalla jos on ensin lusikan kans heilunut. Yllättyy iloisesti."
"Voi jumalauta."
* * *
"Kissa kiitoksilla elää."
"Joo näin on. Oon omaa kissaani tosiaan jo nelisen viikkoa kiitellyt ja se voi tosi paksusti. Ei tosin enää liiku. Ja haisee pahalta."
"Että semmoista sitten. Kiitos kun kerroit."
"Eipä mitään. Olikin jo nälkä."
1 kommentti:
Nii'in. Aikainen lintu se madon nappaa, mutta vasta toinen hiiri saa juuston.
Lähetä kommentti