Yhtä painetun sanan hurmosta tämä elämä. Kansien välissä on totuus, verkko on alkanut päivä päivältä tuntua vieraammalta ja vanhentuneemmalta tavalta välittää informaatiota. Perusasiat tekevät paluun, huuliharppu korvaa ipodshufflen ja jossain vuorten takana hirnahtaa orhi; se valjastetaan vetämään kärryjä kylään. Ajan pyörä narahtaa... Meistä tulee nuoria vasta kun olemme tarpeeksi vanhoja. Kukaan ei uskalla niin paljon kuin elämää nähnyt.
Mistä on oikeasti kyse? Ei ehkä mistään, ei tässä maailmassa moni asia enää merkitse. Mutta kuten Joni jo ehtikin mainita, Rujo Akateeminen PAmfletti alias RAPA on ehtinyt hieman yli kolmivuotisen historiansa aikana jo viidenteen numeroonsa. Taas on sitä luokkaa turskea näkemys tämän maailman tilasta, että yhteiskuntakritiikin viiltävä terä tai vaihtoehtoisesti huoli tekijäjoukon mielenterveydestä saa lukijan silmät vettymään ja posket punoittamaan. Ei ehkä maailman helpoin lehti löydettäväksi, mutta toivoa saattaa halukkailla olla. Tuossa nuo nyt ovat pinossa televisioni päällä.
Ja ilmestyihän myös Portin numero 4/2006, mukana jälleen allekirjoittaneen novelli, tällä kertaa tarjolla hometta, houretta, rappiota ja rinnakkaismaailmoja. Hanki kätösiisi, suosi suomalaista pienlehdistöä.
2 kommenttia:
Mitäs jos lopettaisit huumeiden vetämisen niin maailma saattaisi näyttää hieman positiivisemmalta:)
Ja menettäisin ainoan kiinnekohtani elämään? No fucking way.
Lähetä kommentti