No niin, askel jää taas merkityksentäyttäminä jälkinä lumeen myös Turussa. Onhan valkoisuus kaunista, se tekee ihmisestä lapsen tai eläimen, joka pimeydeltä etsii turvaa lämmöstä ja hämärästä valosta. Kun on lunta, tekee mieli glögiä, sohvaa, paksua vilttiä, ehkä takkatulta ja jotakuta mahdollisesti viereen siihen sohvalle tai ainakin hyvää kirjaa.
Kyllähän pieni ihminen on kuitenkin vain yksi olento pilvien kymmentonnisen painon alla, joka tulee lumena maahan. Mutta se tulee sydäntätykäyttävinä hiutaleina, yksilöinä. Jokin niinkin pieni.
Mietin viikon ajan miksi olen olemassa. Perjantaina istuin iltaa ystävien seurassa ja muistin taas.
Siirrytäänpä asiasta seuraavaan. Viikon taidelinkki on Storm Thorgerson. Mies, joka on pian neljäkymmentä vuotta tehnyt työtä paremman levynkansitaiteen puolesta. Hänen työnsä ovat hätkähdyttävän oivaltavia ja tekninen toteutus hakee vertaistaan eikä löydä. Sitäpaitsi nuo nettisivutkin ovat hienot.
Taiteesta sykähtyneenä lisäsin omiakin sarjakuviani taas pitkästä aikaa verkkoon muutaman. Linkin arvoisia ne nyt eivät sentään ole. Marimban tämänpäiväisestä kyllä tuli tuttu tunne. En ole voinut heittää pois turhimpiakaan luentomuistiinpanoja neljän ja puolen yliopistovuoden ajalta, koska ne ovat kaikki täynnä mitä hienoimpia piiroksia. Niitä tulisi ikävä.
Miksi valittaa siitä, ettei oikeastaan enää koskaan tee mitään merkityksellistä kuin voi vaihtoehtoisesti kuitenkin vain olla olemassa?
*
"Mun ei tarvi olla erikoinen
Mun ei tarvitse olla erilainen
Silti aamuni ovat arvokkaita"
(Limonadi Elohopea / Liekkimaja)
"Köyhänäkin aion nauttia,
onneksi on sentään vara lotota"
(Limonadi Elohopea / Tupakkapäivä)
3 kommenttia:
Jos tekisin kuvataidetta, sen pitäisi olla jotain tällaista! http://www.stormthorgerson.com/window.html Kiitos linkistä!
Minulle kävi samoin tällä viikolla tuon olemisen kanssa. Mikään ei ole parempaa kun hyvä seura silloin kun kärsii liian mietiskelyn ikeen alla oleskelemisesta.
Pelkän olemassa olemisen ongelma on, että jossain vaiheessa vain unohtuu itseensä. Tekotaiteellinen teoretisointi yhdistettynä pulloon punaviiniä ja pummattuihin tupakoihin on mitä oivin tilaisuus vajota omaan merkityksettömyyteensä. Se ei tosin koskaan johda olemisen perimmäisiin totuuksiin, mutta vois sitä huonommistakin asioista paha olo tulla. Tai jotain :)
Andorra, kun syynä olisikin liika mietiskely, sen vielä kestäisi. Mutta kun olemattomuustunteiden syynä on liika joutenolo, se saa melkein ahdistumaan. Hyvä että linkki kelpasi! Suosittelen etsimään Thorgersonin teoksia myös kirjastosta, niissä on samoja kuvia hirmuisesti isommassa koossa. Ainakin Mind over matter: The Images of Pink Floyd ja The work of Hipgnosis ovat hienoja.
Cordelia, oliko teoretisointimme tekotaiteellista? No ehkä... voisiko se toisaalta paljon muutakaan koskaan... Mutta ainakaan en pummammut tupakoita. Ostin rasian ihan varta vasten eilen. Ja poltin lopulta peräti yhden.
Lähetä kommentti