Kun lähtee viikonlopuksi pois kotomaisemista on edessä repun pakkaaminen. Vaatteet, kamera, suklaalevynpuolikas, proseminaarikirjallisuus ja uusin Soundi taistelevat elintilasta, mutta tärkein säästetään aina lopuksi. Mitä cd-levyjä pitää pakata mukaan viikonlopuksi?
Tämän ongelman eteen joutuvan pitää ottaa huomioon useita eri totuuksia. Hänen on hyväksyttävä se tosiasia, että koska on menossa muiden nurkkiin, jää levyjen kuuntelemiselle todennäköisesti melko vähän aikaa. Mutta ihan vain siltä varalta että tuota aikaa löytyy, on ennakoitava millaisella tuulella sattuu seuraavien neljän päivänä aikana olemaan. Pakatako mukaan pomppumetallia, huminaprogea, suomirokkia vai jazzia? Entä millainen on se tilanne jossa pääsee levyjen pariin uppoutumaan? Yöllä kuulokkeiden kautta vai keskellä päivää tyhjässä mutta aurinkoisessa talossa? Ja kun on lopulta päätynyt johonkin tiettyyn artistiin, valitseeko tältä mukaan alkuaikojen uraauurtavan kulttialbumin vai turvallisemman myöhäiskauden menestyslevyn? Tietenkin mukaan on otettava myös pari kolme viimeaikaista hankintaa ihan vaan siltä varalta että sattuu tapaamaan jonkun jolla on hyvä kuunteluttaa sitä mitä on viimeksi kokoelmiinsa haalinut. Ja koko ajan takaraivossa on ahdistavan varmana tieto siitä, että suurinpiirtein samalla hetkellä kun pääsee perille tekee epätoivoisesti mieli kuulla juuri se levy jota ei pakannut koska sen olemassaoloa ei ole edes muistanut viimeiseen kahteen vuoteen. Sitä pähkäillessä se viikonloppu mukavasti ohi vilahtaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti