Veljeni tapasi baarissa miehen, jonka tyttöystävä oli junassa takanaan istuneen vanhan pariskunnan kuullut kertovan tarinaa pienen kaupungin toriaukiolla vesilätäkköön hukkuneesta pikkupojasta ja tämän äidistä, joka sittemmin niitti kyseenalaista mainetta naimalla paikkakunnan tunnetuimman rikollisen ja hankkimalla tämän kanssa liudan uusia lapsia, joista jokainen oli tehty vain tarkoituksella korvata hukkunut poika. Veljeni kertoi tätä minulle eräänä sateisena aamuna linja-autoaseman kahvilassa, jossa ei lisäksemme ollut ketään muuta. Kertomus sinällään ei minua kiinnostanut, ja ajatukseni harhailivat ikkunan taakse ohi ajavien autojen pariin ja takaisin, kunnes aivan yhtäkkiä tunsin koko paikan sähköistyvän ja huomasin veljeni katsovan minua.
"Oletko koskaan katsonut peiliin", hän kysyi, "ja nähnyt siinä juuri sen asian mitä olet elämältä halunnut, kaikki toiveesi toteutuneena, mutta tiennyt samalla että kyseessä on nimenomaan peilikuva, totuuden vääristymä, eikä täten kuvaa sinun elämääsi lainkaan?"
En uskaltanut vastata, kysymys oli liian harkittu eikä tuntunut kaipaavan minun osallistumistani siihen missään muodossa. Pysähdyin kuitenkin miettimään siinä esitettyjä asioita enkä lähtenyt koskaan enää liikkeelle. En jatkanut matkaani.
Mutta Turkuun palasin tänään illalla, vuorokautta alkuperäistä suunnitelmaani myöhemmin ja hyvä niin; toisaalta minun olisi tähän ikään mennessä pitänyt oppia, että suunnitellut matkani lähes aina venyvät vähintään yhdellä päivällä. Uusia kokemuksia: miltä tuntuu pitää kättä vatsalla ja tuntea vauvan potkut. Kummalta tuntuu, vaikkei sen olisi etukäteen voinut kuvitella niin kovin kummalta tuntuvan.
Tuntui kuin olisin Kokkolan kaduilla kävellyt viikko tai kaksi sitten, ja koska sieltä todellisuudessa viimeksi poistuin viime syyskuun ensimmäisenä päivänä, oli tunne outo. Ja kun sanon "outo" tarkoitan "selkäpiitä kylmällä kynnellä hivelevä". Ihan todella tuntui siltä että olin siellä suurinpiirtein toissaviikolla. Ihme ilmiö. Jos jaksaisin, alkaisin huolestua kadonneesta ajasta.
Just joo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti