Tuomaansillalla katseeni kiinnittyi kaupunkibussiin, joka oli Turun normaaleista poikkeavan värinen, violetti. Lisäksi sen linjanumero oli 234, jollaista ei täällä tietääkseni ole käytössä. Outoudet selvisivät, kun katse siirtyi tuulilasin yläkulmassa sijaitsevaan reitin päätepisteen ilmoittavaan valotauluun, jossa turkulaisbusseissa lukee sellaisia paikkoja kuin "Erikvalla", "Harittu" ja "Haaga". Tässä luki "Oslo". Näyttipä olevan Norjan rekisterissäkin. Harvoin kuulee juttuja reitiltään eksyvistä kaupunkibusseista, mutta ilmeisesti kun ne sitten eksyvät, ne tekevät sen kerralla kunnolla.
Rahanpuutteeni on nykyään sitä luokkaa, että kun edelliset kymmenisen vuotta ostin cd-levyjä sellaiset 30-60 vuodessa, ostin tänään vasta kolmannen levyn kuluvan kalenterivuoden aikana. Kanen käytettyjä selatessa tuli vastaan White Stripesin toissavuotinen Elephant, joka nyt räimää täyttäen kaikki kahdeksantoista minun käytettäväkseni suotua asuinneliötä hyvällä musiikilla ja kesällä. Rock on hieno asia kun se tehdään hyvin.
En tiedä näytinkö epäilyttävältä toissayönä kolmen aikaan esiintullessani sateenkostean rantapajukon keskeltä jossain Halistenkosken suunnalla, mutta ainakin ainoa kilometrin säteellä kulkenut henkilö, joka sattui olemaan prikulleen sillä kohdalla josta esiintulin, rivensi askeliaan. Joka kesä sama juttu. Minut tapaa aamuöisin pusikoista kun en saa nukuttua. Siistiä! Kaikki mukaan!
Jos minulla olisi ipodi värjäisin ne kuulokkeet mustiksi ettei kukaan tietäisi että minulla on ipodi kun kuljen kadulla ipodia kuunnellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti