4.9.04

Patriarkangel

Ruoskimispaikka on hyvä nähtävyys. Kuinka hieno onkaan se tunne, jonka aistii metsässä paikalla, jossa ovat kymmenet useimmiten kai syyttömät ihmiset hitaasti kidutettuina kuolleet. Historia elävöityy kummasti kun saa tietää tapoja, joilla rangaistuslaitos on toiminut, ja jotta mielenkiinto maailman tapahtumia kohtaan säilyisi korkeana, on tv-uutisten syytä muistaa tasaisin väliajoin näyttää meille kuvia koulun juhlasaleista, joita koristaa sadoittain lapsenruumiita. Meikäläisessä äijäkulttuurissa tappaminen tekee yksilöstä arvokkaan, ja tahon A kuolema tahon B kourissa oikeuttaa tahon C tappamaan tahon B. Tahon D ei tarvitse lainkaan välittää siitä mitä tahojen A, B ja C välillä tapahtuu, kunhan heille vain riittää aivot turruttavaa viihdettä tahon E toimesta, ja viihteen lomaan ujutetuilla kuvilla taho D voi sitten valinnastaan riippuen joko naureskella, myötäillä tai paheksua tahon B pahuutta, tahon A kurjaa kohtaloa ja tahon C sankarillista väliintuloa. Uutinen ei ole uutinen ellei siinä näy verta. Ylimääräisiä uutislähetyksiä ei tv-kanavilla koskaan näe sellaisista aiheista kuin "syöpärokote keksitty", "kirjailijan teos koskettaa monia" tai "vapaaehtoistyö pelasti kylän", sen sijaan raa'at kuolemat kelpaavat kyllä. Jostain syystä ne katsotaan aiheellisiksi kertoa; ei sillä ole väliä ettei koulukaappauksilla kaukana idässä ole metrinkään vaikutusta meidän pehmokyllästettyyn elämäämme täällä lähellä lännessä.


Ei kommentteja: