6.9.04

5.15

Selvisi että sellainenkin kellonaika on olemassa kuin vartin yli viisi. Kello herätti silloin kesken unen, jossa olin pieni, avuton ja eksynyt. Todellisuus ei tuntunut muuttavan tilannetta, sisäistin keittiön pöydän ääressä mauttoman voileivän ja omenan, oli matka ilmoittautumaan kielikurssille. Virallinen ilmoittautumisaika oli merkitty kello kahdeksaksi, mikä tarkoitti tietysti sitä että siellä oli syytä olla huomattavasti aiemmin.

Maailma ei tuntunut vielä olevan olemassa kuudelta aamulla. Naakat lensivät tuhansien yksilöiden parvena, yksi tyhjä kaupunkibussi ajoi vastaan, siinä suurimmat. Minä olin japanin kielen alkeiskurssin ilmoittautumisjonossa kuudentena, puolitoista tuntia odoteltuani opettaja saapui paikalle, ja jonoa oli jo sen verran että jos uskoi siihen mitä yliopisto virallisessa tiedotteessaan ilmoittaa ja saapui paikalle kello kahdeksan, ei voinut toivoakaan mukaan mahtumista. Se on vääryys.

Palasin eilen illalla Turkuun lähes kolmen viikon muuallaolon jälkeen, ja kylläpä ahdistus iski kuin vihamielinen leka kalloon kun astuin siihen asuntoon, jossa on liian monta neliötä yhdelle, liian paljon tavaroita entisestä elämästä, liian syksyistä vaikka on vielä kesä, eikö olekin? Velloin alhossa. Olon kruunasi se, että keittiön tyhjäksi jynssäämissäni kaapeissa vaelteli edelleen muutamia niitä mustia mönkijöitä, jotka Valintatalo minulle hyvyyttään lahjoitti. Aloin toluttamaan niitä perkeleitä, suuntasin tuskani niihin, tiputtelin myrkkylientä yksin kulkevien hyönteisten niskaan, näin niiden hitaan kuoleman eikä oloni merkittävästi helpottunut. Ehkä ne kaikki kuolivat, mutta todennäköisesti eivät. Tänään kaasutan ne Raidilla, eivät ne siitä selviä, tai jos selviävät niin aivan sama, olen itse muuttamassa sieltä pian pois ja ongelma jää seuraavalle asukkaalle.

Tervetuloa Turun ylioppilaskylään.

Ei kommentteja: