Huomisiin pääsykokeisiin lukemiselta pitää päästä välillä pois, joten jalka johdatti minut jälleen tänne Educariumille (tosiasiassa Raidasin koko kämpän asuinkelvottomaksi - helvetin avokeittiöt!), jossa päivällä alkoi olla jo huolestuttavasti väkeä kesän autuaan autiuden jälkeen. Asiaakin on. Carmabal, tuo monilahjainen kultamuruni, pyysi linkittämään omaan blogiinsa, enkä minä suinkaan vähempää voi tehdä. Tuota näyttävää itseanalyysiä on tarkoitus ryydittää kuvalla, mutta kuva puuttuu, koska allekirjoittaineen piti se sinne hoitaa. Eikä allekirjoittanut pysty kaikkeen, paitsi ajan kanssa. Silmiksen (kutsumanimi varattu vain Uguksen omaan käyttöön) elinaikana tämä taitaa olla jo kolmas lähipiirin ihminen jonka inspiroin bloggaamiseen, tähän mukavaan harrastukseen. Ja se ensimmäinen perhana ampaisi Pinserin top-listalla kauas edelleni jo aikapäiviä sitten.
Iltapäivällä kävin ostamassa siitä Hämeenkadun kivasta levykaupasta Björkin uuden kehutun kiekon näppärään 17 euron hintaan. Liikkeessä piti roikkua hetki aiottua pidempäänkin, koska Beatlesin myöhäistuotanto tulvi kaiuttimista - Old brown shoe ja Across the universe ovat sellaisia kappaleita ettei niitä malttanut kesken jättää. Ja kun nyt musiikista aloin puhua, niin sanottakoon sekin, että Curen tuore levy on ensimmäinen milloinkaan kohtaamani albumi, joka jatkaa paranemistaan joka jumalan kerta kun sitä kuuntelee. Montako kertaa sen olen nyt ehtinyt kuukauden aikana soittaa? Kuusi, seitsemän? Aina se vaan paranee. Alkaa jo pelottaa millaisiin mittoihin ehtii.
Nälkä kasvaisi syödessä jos olisi ruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti