On se kyllä hauskaa miten iltapäivälehdet tähän aikaan vuodesta täyttävät lööppinsä rakkaudella. Kuka rahastui kehen, kenen rakkauselämä on vaikeaa, onpa häätkin tiedossa. Onko näillä jutuilla nyt myyntiä? Kaipaako Suomi rakkautta kun on pimeää eikä luntakaan sada (ainakaan etelärannikolla)? Kai se niin on. Me kaipaamme rakkautta, antakaa sitä meille - emme välitä siitä että kyseessä en varsinaisesti oli minä itse vaan joka päivä eri tangolaulajaministeriurheilija, onhan hänen elämässään sentään rakkautta. Me tahdomme kuulla hänen suhteensa edistyvän! Me tahdomme tietää hänen hääpäivänsä! Voi myy minulle vielä yksi irtonumero.
Mitä täällä Turussa taas viime yönä on tapahtunut? Piispankadulla oli iso rivi bajamajoja. Kaupunkifestari? Marraskuussa? Miksei kukaan koskaan kerro minulle mitään? Ja jos kertoo niin väärää informaatiota - muistan elävästi sen synkän syysyön (salamoi tiheästi) jonka vietin metsässä Aurajoen yläjuoksulla etsien epätoivoisesti taikakynttilöitä myyvää menninkäistä... eikun ei mitään. Ei siellä Piispankadulla kyllä ketään enää aamulla liikkunut. Yksi bajamajoista oli vuotanut jalkakäytävän tummansiniseksi. Vieressä oli samansinistä posliinia oleva suuri muki - pirstaleina kadunpinnassa. Kolminaisuuden tasapainotti viereisessä risteyksessä sijaitseva oranssi postilaatikko, jonka keskellä uhkaavana väijyvä ympyrä, niinpä, sitä samaa sinistä. Kuljin kevennein askelin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti