Turusta on tullut jääloskainen sementinharmaus jota ei hiekoiteta. Pilvet roikkuvat maassa kiinni. Pohdin miten järisyttäviä vaikutuksia on pienillä elämän hetkillä. Pienet, mitättömätkin, ratkaisut jotka toisin tehtyinä silloin vaikuttaisivat niin että elämä olisi täysin toisenlainen nyt. "Perhonen räpäyttää siipiään Tokiossa" -teoria, kai se on olemassa kaikessa mitä teemme. Sanat joita epäröimme sanoa yhden ohikiitävän hetken aikana palavat kiinni tajuntaamme ikuisesti pilkkaavina muistoina siitä miten siitä tietystä elämämme vaiheesta olisimme lähteneet risteämään aivan eri suuntaan kuin missä nyt olemme.
Ja opiskelijakin voi huokaista helpotuksesta. Sampo-pankki (tai pitäisi kai kirjoittaa Sampo Pankki) jakoi ainakin yo-kylässä joka kotiin kivoja mutta totaalisen turhia peltisiä kankaalla vuorattuja rasioita joissa voi sitten säilyttää vaikka, no, eipä tule juuri nyt mitään mieleen. Tällä tempauksella mainostettiin uutta opiskelijoille sopivaa Massi-rahankäsittelypakettia. Olipa tempauksen imagokin aika nuorekas, säälittävää sinänsä. Olisin mielelläni ottanut yhden tällaisen rasian hinnan rahana, olkoonkin ettei se varmasti montaa kymmentä senttiä olisi ollut. Mutta ehkä sillä olisi voinut ostaa vaikka pari lakritsavenettä. Tai olisivat investoineet vaikka kyniin tai kondomeihin tai mihin tahansa edes näennäisen hyödylliseen mieluummin kuin johonkin naurettaviin rasioihin. Kenen valopään idea tämäkin taas?
Ja vuoden pimein aika vaatii jotain tällaista:
"And the long night awakened
and we soared on powdered wings ---
Circling our tomorrows
in the wary month of Spring"
(Jethro Tull)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti