Luennon jälkeen henkilö T poikkesi kahville, ja lopputuloksena jauhoimme, öh, asiaa puoli kolmeen asti yöllä. Henkilö K kirjoitti nanowrimoteostaan, ylitti neljänkymmenentuhannen sanan rajan joskus kahden jälkeen. Olen hämmästellyt nanowrimon suosiota - kirjoittaa romaani kuukaudessa? Miksi? Mikäs siinä jos joku niin varta vasten haluaa tehdä mutta se tuntuu ylimääräiseltä omien asioittensa vaikeuttamiselta. Minä kirjoitan aina. Personal Novel Writing Life, PeNoWriLi.

Mutta onko sittenkään sen mahdollisempaa onnistua? "Infinitely many infinities", kuten eräässä Mauritz Cornelis Escherin teoksessa on huomattu olevan. Tiedän tunteen.

Jos Geoff Crammond julkaisisi The Sentinelin vasta nyt, ei sitä noteerattaisi enää sanottavammin, tietäähän sen.