Tuossa jokin aika sitten kyselin millainen kuva minusta blogin perusteella muodostuu, eikä siinä mitään. Eikä siinäkään että vain kolme vastasi, kiitos rohkeudesta heille. Vastaukset olivat sen luontoisia, että en ole kyennyt niitä aasinsilloille kapuamatta käsittelemään, joten ne ovat jääneet unohduksiin kuin lapsuuden onnelliset hetket. Muutamia kiinnostavia havaintoja toki tehtiin. Mea sai minut vain hämilleni (ja on tuotettava pettymys; lämpimän ja pitkän sijasta olen kylmä ja lyhyt), Sointu osui varmaankin aika oikeaan siinä että kuljen omia teitäni, joskus itseäkin rasittavan omia, Janin mainitsema kaksijakoisuus herätti kiinnostavaa pohdintaa, joskin oman pään sisällä eläjä minä nyt ainakin ihan satavarmuudella olen. Niin ja tuo sukupuolinen ambivalenssi oli myös kiintoisa heitto. Ehkä tällä tarkoitetaan sitä, että olen perin juurin kyllästynyt kliseisiin ja näköjään ikuisesti ylläpidettyihin perinteisiin sukupuolikäsityksiin joita internetissä vielä lietsoen kärjistävät kaikenlaiset häiriintyneet panuttajat. Ehkä sitäkin suurempi punainen vaate minulle on uskonnollinen tyrkytys (kas tässä se aasinsilta), jota jälleen on katsottu aiheelliseksi suuntaani suorittaa. Postiluukusta tipahti lappu, jossa kysytään: "Hukutko roskiin?"
Kiitos kysymästä, en huku. Lapussa ilmoitetaan, että ylioppilaskylässä tullaan lähipäivinä soittelemaan asukkaiden ovikelloja ja viemään heidän ilmeisesti röykkiöiksi kertyneet roskavuorensa jäteastialle. Miten kilttiä! Miten ystävällistä toimintaa, eikä siihen liitykään kuin a) oletus siitä, että opiskelijat ovat tarpeeksi saamattomia olemaan viemättä omia roskiaan pois ja b) oletus siitä, että tämän varjolla saa luvan puhua asukkaalle esim. Jeesuksesta. Pienemmällä tekstillä kun lapussa mainitaan että tämä tempaus (miten vihaankaan kyseistä sanaa) on osa kristillistä tapahtumaa... Ei! Ei! Menkää pois! Miten tyhminä meitä pidetään? Tulee samanlainen olo kuin ruotsinkielisellä ruokakaupassa Suomessa, uskoisin, kun hän näkee pestopurkin kyljessä isolla painetun PESTO-tekstin alla pienemmän tekstin Pesto. Eli onko oletus että jos ruotsinkielinen näkisi purkin jossa lukee vain kerran PESTO, hän ei ymmärtäisi mitä purkissa on? Hur dum tycker ni att jag är?
Minä osaan viedä omat roskani ja, mikä parasta, ilman että minun tarvitsee puhua toimituksen yhteydessä kenenkään kanssa henkisen pelastukseni tilasta ja siihen liittyvistä välttämättömistä syistä liittyä jäseneksi ties mihin. Sitä paitsi tämä lappunen oli aivan onnettoman nössö. Missä on kristinuskon tuli ja tappura? Vielä keväällä sentään sain postiluukkuni kautta tietää joutuvani helvettiin ja tuhoon, siinä oli särmää. Nämä vain järjestävät jotain nuorisotelttatapahtumia, joissa esiintyy Ruudolf, "Doupeimmat Jumala seivaa", kuten hänen hittialbuminsa otsikko kuuluu; minä lisäisin siihen vielä: "Mutta ei niitä jotka raiskaavat äidinkieltään". Tervemenoa.
Ai niin, miksi tuollainen otsikko? Ei muuten, mutta oman maan raparperisato on ollut niin runsas, että piirakan jälkeen valmistimme vielä kiisselinkin kyseisestä viherkasvista. Va gott! Lehdetkin ovat sellaisia, että niillä tyrmäisi kissan. Ja uutta pukkaa.
5.6.06
1.6.06
Kevyesti kesäkuuhun
Ah, kesä. Kun toukokuu meni muissa merkeissä voi jälleen alkaa keskittyä oleelliseen, kuten esimerkiksi opintojensa loppuun saatteluun. Onnistuin vänkäämään professorilta graduun liittyvän audienssin vielä täksi aamuksi, vaikkei virallista tapaamisaikaa enää ollutkaan. Suuntaviivani ovat nyt selvillä ja niiden perusteella mennään. Toisinaan koen vakavia hallusinaatioita valmistumisesta, mutta ehei kuulkaa.
Nyt tekisi mieli istahtaa auringon kuumentamalle laiturille metsäjärven rannassa, uittaa ehkä jalkoja vedessä ja kuunnella lintuja ja liplettä. Pureksia heinää, häikäistyä sinitaivaasta ja kerta kaikkiaan kasvaa kiinni luontoon taas pitkästä aikaa. Olen ehkä maailmaan saamattomin ihminen, muttei ei se minua liikuta. En ajatellut tehdä tänäkään kesänä erityisemmin mitään. Minulla on vielä rippunen säästöjä tilinpohjalla - ne pitää käyttää pois! Vasta sitten voi marssia sossun tiskille.
Huoletonta. Siitä minä tykkään.
Aikansa voi viettää kirjoitellen, milloin mitäkin. Päivän fiiliksen pohjalta mennään; nyt tuntui hyvältä taas kirjoittaa Räjähdykseen. Ehkä huomenna taas pakenen rantatonttien rajoilla peikonpoikaisia.
Nyt tekisi mieli istahtaa auringon kuumentamalle laiturille metsäjärven rannassa, uittaa ehkä jalkoja vedessä ja kuunnella lintuja ja liplettä. Pureksia heinää, häikäistyä sinitaivaasta ja kerta kaikkiaan kasvaa kiinni luontoon taas pitkästä aikaa. Olen ehkä maailmaan saamattomin ihminen, muttei ei se minua liikuta. En ajatellut tehdä tänäkään kesänä erityisemmin mitään. Minulla on vielä rippunen säästöjä tilinpohjalla - ne pitää käyttää pois! Vasta sitten voi marssia sossun tiskille.
Huoletonta. Siitä minä tykkään.
Aikansa voi viettää kirjoitellen, milloin mitäkin. Päivän fiiliksen pohjalta mennään; nyt tuntui hyvältä taas kirjoittaa Räjähdykseen. Ehkä huomenna taas pakenen rantatonttien rajoilla peikonpoikaisia.
31.5.06
Tanssisitko kanssani kiperää polkkaa?
Voi kura ja kusivesi! Alan tuntea yhteenkuuluvuutta pienten lasten vanhempien kanssa. Yritän ottaa taas kerran opikseni. Himojen hillitseminen ei ole ajan hengen mukaista.
Tällä kertaa oli epätavallisen hauska osallistua meemeilyyn. Kerää kolmesta seuraamastasi blogista virke ja muodosta niistä tarina. Liitä virke myös sinut haastaneesta blogista. He kirjoittivat minun tarinani. Kolmas vasemmalta haastoi, kiitokset iltapuuhasta.
Tällä kertaa oli epätavallisen hauska osallistua meemeilyyn. Kerää kolmesta seuraamastasi blogista virke ja muodosta niistä tarina. Liitä virke myös sinut haastaneesta blogista. He kirjoittivat minun tarinani. Kolmas vasemmalta haastoi, kiitokset iltapuuhasta.
30.5.06
Optional feature
Waving madly their hands, fire burning behind their eyes, OH LORD, OH LORD, and I was free to crush them, insects everyone, oh the sweetness of power - -
And Oh. My. God. my mind bursting outwards and up, north and beyond, stars come down, this is another ball of fire, we were all just INSECTS! INSECTS!
Jesus fuck.
They still keep tumbling down the corridor, kneeling like idiots, their hands flapping like wings above their heads, eyes rolling, drool dripping from their it's disgusting! disgusting! disgu
I should do something, anything. They're powerless now ja kesken kirjoittamisen hänen sormestaan lohkesi kynsi, mikä pysäytti vauhdilla edenneen tarinan ja hän nojautui taaksepäin tuijottaen näytölle ilmestynyttä tekstiä arvioiden. Kohtaus oli tavallaan hyvä, hän piti siitä enemmän kuin edellisestä, mutta äänet olivat edelleen päässä. Tämä ei ollut oikea tapa. Ne lähestyivät. Minulla on valta tehdä juuri niin kuin itse haluan, tämä on minun tekstini ja minun todellisuuteni, minulla on lupa sanoa. Hän yritti hymyillä, mutta ajatus oli pikemminkin pelottava. Sillä eikö valta tuonut mukanaan vastuun? Ahdisti. Sydän pumppasi punasoluja kasvoihin. Ihohuokosten kautta niitä tirisi poskille.
And Oh. My. God. my mind bursting outwards and up, north and beyond, stars come down, this is another ball of fire, we were all just INSECTS! INSECTS!
Jesus fuck.
They still keep tumbling down the corridor, kneeling like idiots, their hands flapping like wings above their heads, eyes rolling, drool dripping from their it's disgusting! disgusting! disgu
I should do something, anything. They're powerless now ja kesken kirjoittamisen hänen sormestaan lohkesi kynsi, mikä pysäytti vauhdilla edenneen tarinan ja hän nojautui taaksepäin tuijottaen näytölle ilmestynyttä tekstiä arvioiden. Kohtaus oli tavallaan hyvä, hän piti siitä enemmän kuin edellisestä, mutta äänet olivat edelleen päässä. Tämä ei ollut oikea tapa. Ne lähestyivät. Minulla on valta tehdä juuri niin kuin itse haluan, tämä on minun tekstini ja minun todellisuuteni, minulla on lupa sanoa. Hän yritti hymyillä, mutta ajatus oli pikemminkin pelottava. Sillä eikö valta tuonut mukanaan vastuun? Ahdisti. Sydän pumppasi punasoluja kasvoihin. Ihohuokosten kautta niitä tirisi poskille.
29.5.06
Arpiset polvet ja rupiset puheet
Jos minä olisin ollut lapsuudessani pikkupojan sijasta pikkutyttö, olisin varmaan uskaltanut koskea sähköpaimeneen toisenkin kerran. Ja jättänyt kaatamatta sen öljykanisterillisen maahan. Ja varastanut enemmänkin omenoita, juossut nopeammin ja vastannut aikuisille nokkelammin. Koulumenestykseni ei tosin siltikään olisi ollut kummoinen.
Kesässä olisi ollut parasta raparperipiirakka ja se kun aidan takaa olisi voinut heitellä tyhmiä poikia kivillä.
Ehdottomasti paras nettipeli ikinä.
Kesässä olisi ollut parasta raparperipiirakka ja se kun aidan takaa olisi voinut heitellä tyhmiä poikia kivillä.
Ehdottomasti paras nettipeli ikinä.
26.5.06
Kaikki joutuvat taivaaseen
Maanantaina kävin varmaan hienoimmassa ravintolassa missä ikinä. Hovimestari nyrpisteli nenäänsä kun tilailimme lastenateriat ja siiderit. Paitsi minä, joka tilasin vain kahvin, luettuani ensin nenänvartta pitkin ruokalistaa kuin pahinta roskalehteä, te tiedätte tämän tapani enkä moiti teitä siitä. Arvatkaa katsottiinko meitä? Ei paljon, sillä Naantalin kaupunki oli kuollut kuin, öh, kiwi?
Ja tiistai-iltana istuin Marimban kanssa kahvilla paikassa, josta Hansakorttelin alkuillan décolletage-tarjonta oli silmin nähtävissä. Akateemisen kirjakaupan huumorikirjaosastoakin (tarjolla mm. hassuja vauvanhoito-oppaita ja Wislawa Szymborskaa) kehtasi siihen vuorokaudenaikaan selailla ilman että joku tuttu näkee.
Keskiviikkona Siilimys osoitti itämaista kärsivällisyyttä sushipaikassa kun allekirjoittanut yritti noukkia misokeitosta tofunpalaa tikuilla. Henkilökunnan edustaja kurtisti kulmiaan kommentilleni haarukan tarpeellisuudesta. Dozo yoroshiku! (en edelleenkään osaa sanoa muuta japaniksi) Vihreää teetä piisasi yli oman tarpeen.
Viikko vierähti, enkä tehnyt muuta kuin tapasin ihmisiä. Ei tätä varmaan paljon paremminkaan olisi voinut viettää. Stereoissa on toistuvasti vieraillut Juice Leskinen & Coitus Intin debyyttialbumi, -73 oli kauan sitten ja mitä tapahtui suomirokille sittemmin? Se meni saattohoitoon ja kuoli.
No jos sen vielä sanoisin, että Portin numero 1/2006 ilmestyi kauppoihin. Pisin toistaiseksi julkaistu novellini on sen kansien välissä. Kannattaa lukea!
Ja olla iloinen!
Muzz-nagger!
Siweh!
eb!
Ja tiistai-iltana istuin Marimban kanssa kahvilla paikassa, josta Hansakorttelin alkuillan décolletage-tarjonta oli silmin nähtävissä. Akateemisen kirjakaupan huumorikirjaosastoakin (tarjolla mm. hassuja vauvanhoito-oppaita ja Wislawa Szymborskaa) kehtasi siihen vuorokaudenaikaan selailla ilman että joku tuttu näkee.
Keskiviikkona Siilimys osoitti itämaista kärsivällisyyttä sushipaikassa kun allekirjoittanut yritti noukkia misokeitosta tofunpalaa tikuilla. Henkilökunnan edustaja kurtisti kulmiaan kommentilleni haarukan tarpeellisuudesta. Dozo yoroshiku! (en edelleenkään osaa sanoa muuta japaniksi) Vihreää teetä piisasi yli oman tarpeen.
Viikko vierähti, enkä tehnyt muuta kuin tapasin ihmisiä. Ei tätä varmaan paljon paremminkaan olisi voinut viettää. Stereoissa on toistuvasti vieraillut Juice Leskinen & Coitus Intin debyyttialbumi, -73 oli kauan sitten ja mitä tapahtui suomirokille sittemmin? Se meni saattohoitoon ja kuoli.
No jos sen vielä sanoisin, että Portin numero 1/2006 ilmestyi kauppoihin. Pisin toistaiseksi julkaistu novellini on sen kansien välissä. Kannattaa lukea!
Ja olla iloinen!
Muzz-nagger!
Siweh!
eb!
24.5.06
Jo riittää jumanklavita!
Tänään se tapahtui, torille matkalla ollessani vilkaisin tuttuun tapaan kioskin seinästä päivän uutiset ja mittani täyttyi, ylitse se vuosi. Eikö maailmalla enää tapahtu muuta kuin Lordi? Pysähtyikö todellisuus? Kirjoittakaa jo jostain muusta! Pelkkä kuminaamarin näkeminen aiheuttaa nykyisin pahoinvointia. Miksei tässä maassa osata pitää mitään suhteellisuuden rajoissa? Joku tyyppi käy voittamassa laulukilpailun ja hän on seuraava messias. Laulukilpailun voi pyhän tähden! Kun näkisi joskus jotain merkittävää tehneen saavan yhtä vankkumattoman suosion.
Asiat nostetaan sfääreihin ja maailma jatkaa ympärillä mätänemistään. Just näin.
Asiat nostetaan sfääreihin ja maailma jatkaa ympärillä mätänemistään. Just näin.
23.5.06
Sielun riittoisa eväskeittiö
Satakuntalainen jäyhyyskin hiljeni hämmästyneen pahaenteiseksi tyyneydeksi kun astuin bussin ovesta perjantaina ulos ja lenkkarini koskettivat Porin maaperää. On siellä aina mukava käydä. Kaunis kaupunki, kuten tämä otokseni linja-autoaseman ympäristöstä kertoo.
Kotiseutuni jäänteinä minussa edelleen taistelevat satakuntalainen demoni ja pirkanmaalainen enkelipoika. Tämän seurauksena palaan aina Porista mukanani uusia konekivääritemmolla nakuttavia metallilevyjä (Mokoma: Kuoleman laulukunnaat, vuosikymmenen kotimaisia kiekkoja) ja Tampereella käyn kakkukahvilla. Elämässä pitää olla vaihtoehtoja.
Sauna lämpesi keskimäärin joka ilta, ensimmäisellä tikulla lähti perjantaina, lauantaina jokseenkin heikommin. Muistatteko ne hetket kun on lämmin, alkukesän aurinko ilta-asemissa, on hiljakkoin satanut ja luonto tuoksuu, linnut laulavat joka puussa, käenkin kuulee, ja vanhan saunan piipusta kohoilee hiljalleen savu taivaalle? Ainahan ne hetket muistaa.
Joksikin aikaa minusta tuli vähän yli kaksivuotiaan suosikkihenkilö. Venerantaan kävellessä minua piti ottaa kädestä kiinni. Kivet narskuivat kenkien alla ja mietin mitä tulevaisuudessa sitten.
Kotiseutuni jäänteinä minussa edelleen taistelevat satakuntalainen demoni ja pirkanmaalainen enkelipoika. Tämän seurauksena palaan aina Porista mukanani uusia konekivääritemmolla nakuttavia metallilevyjä (Mokoma: Kuoleman laulukunnaat, vuosikymmenen kotimaisia kiekkoja) ja Tampereella käyn kakkukahvilla. Elämässä pitää olla vaihtoehtoja.
Sauna lämpesi keskimäärin joka ilta, ensimmäisellä tikulla lähti perjantaina, lauantaina jokseenkin heikommin. Muistatteko ne hetket kun on lämmin, alkukesän aurinko ilta-asemissa, on hiljakkoin satanut ja luonto tuoksuu, linnut laulavat joka puussa, käenkin kuulee, ja vanhan saunan piipusta kohoilee hiljalleen savu taivaalle? Ainahan ne hetket muistaa.
Joksikin aikaa minusta tuli vähän yli kaksivuotiaan suosikkihenkilö. Venerantaan kävellessä minua piti ottaa kädestä kiinni. Kivet narskuivat kenkien alla ja mietin mitä tulevaisuudessa sitten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)