Ah, kesä. Kun toukokuu meni muissa merkeissä voi jälleen alkaa keskittyä oleelliseen, kuten esimerkiksi opintojensa loppuun saatteluun. Onnistuin vänkäämään professorilta graduun liittyvän audienssin vielä täksi aamuksi, vaikkei virallista tapaamisaikaa enää ollutkaan. Suuntaviivani ovat nyt selvillä ja niiden perusteella mennään. Toisinaan koen vakavia hallusinaatioita valmistumisesta, mutta ehei kuulkaa.
Nyt tekisi mieli istahtaa auringon kuumentamalle laiturille metsäjärven rannassa, uittaa ehkä jalkoja vedessä ja kuunnella lintuja ja liplettä. Pureksia heinää, häikäistyä sinitaivaasta ja kerta kaikkiaan kasvaa kiinni luontoon taas pitkästä aikaa. Olen ehkä maailmaan saamattomin ihminen, muttei ei se minua liikuta. En ajatellut tehdä tänäkään kesänä erityisemmin mitään. Minulla on vielä rippunen säästöjä tilinpohjalla - ne pitää käyttää pois! Vasta sitten voi marssia sossun tiskille.
Huoletonta. Siitä minä tykkään.
Aikansa voi viettää kirjoitellen, milloin mitäkin. Päivän fiiliksen pohjalta mennään; nyt tuntui hyvältä taas kirjoittaa Räjähdykseen. Ehkä huomenna taas pakenen rantatonttien rajoilla peikonpoikaisia.
2 kommenttia:
ei! ehei!
ensin ei käytetä säästöjä, vaan mennään heti sossun tiskille. heti! yhteiskunnalta irti kaikki, mikä yhteiskunnalta irti saadaan! ei säästöillä kannata elää! (toteaa eräs, jolla ei ole säästöjä ja jonka lainankorot tuottavat ulosottouhkaa.)
valmistumisesta: sain virallisen paperin käteeni eilen. siinä minua tituleerattiin maisteriksi.
Oih, vielä kun itsekin joskus sellaisen paperin saisin...
No joo, voisihan tässä vielä yhteiskunnalta lisää koittaa ottaa. Parempi että verovarat menevät minulle kuin esim. maanpuolustukseen.
Lähetä kommentti