12.6.06

Metso

Kuljin unessa puolison kanssa kuivan ja savisen pellon poikki kulkevaa vanhaa asfaltoitua tietä. Oli varhainen kesäaamu, ei vielä kuumaa eikä erityisen aurinkoistakaan. Pellon takana alkoi metsä. Kuljimme ohi risteyksen, jonka kohdalla oli perhe aamukävelyllä; noin nelikymppiset mies ja nainen ja korkeintaan puolitoistavuotias lapsi vaaleanpunaisessa toppahaalarissa ottamassa varovaisia ensiaskeleitaan. Vanhemmat eivät huomanneet meitä kun kävelimme heidän takaansa ohitse, niin haltioituneina he katsoivat lastaan.

Jatkoimme hiljaa keskustellen kävelyä, muutaman minuutin päästä huomasin liikettä ehkä 150 metrin päässä tiestä pellolla, lähellä metsän reunaa. Jotain isoa. Hätkähdin, pysähdyimme ja jäimme katsomaan. Pellolla seisoi metso. "En ole koskaan ennen nähnyt!" huusin, innoissani ja samaan aikaan peloissani, sillä en ollut tiennyt metson olevan niin suuri eläin. Linnun pää oli ehkä kahden ja puolen metrin korkeudessa, se oli pyrstö meihin päin, pörhisteli höyheniään, levitteli siipiään (ne levisivät häkellyttävän laajalle alueelle), ojensi kaulaansa ylös ja nokkaa kohti taivasta. Oliko se soidintanssi? Meidän oli pakko jäädä katsomaan näkyä. Metso huokui suorastaan kuristavan pelottavaa uhkaa, se oli räjähdysherkkä luonnonvoima.

Sitten, kesken liikehdintänsä, se yhtäkkiä käännähti ympäri ja lähti juoksemaan pellon poikki vinosti kohti tietä, kohti sitä risteystä jossa äsken olimme. Niin suuren eläimen meno oli massiivista ryskettä, mutta se kiiti nopeammin kuin auto. Tajusimme sen olevan juoksemassa kohti äsken näkemäämme perhettä. Olisin ehtinyt huutaa heille varoituksen, mutta en tehnyt niin. Lapsen vanhemmat olivat selin metsoon, muutamassa hetkessä lintu oli heidän luonaan, nappasi lapsen valtavan nokkansa otteeseen, kaarsi hidastamatta ympäri ja juoksi lapsi nokassaan roikkuen takaisin metsään. Sen vauhti oli käsittämätön. Tunsin kylmää kauhua katsoessani näkyä. Siinä oli kuvottavan ja raivostuttavan yksinkertainen totuus: me emme voi mitään.

Ihmisellä ei ole mahdollisuuksia.

4 kommenttia:

Carmabal kirjoitti...

GODdamn that´s one big metso!

Hallatar kirjoitti...

Hurja uni!

Medisiinari kirjoitti...

Olin varma, että unesi kääntyy lopussa yhteiskunnallis-teolliskriittiseksi kannanotoksi käyttäen demonisena esimerkkinä metsäjätti Metsoa. Mutta käyhän tämäkin sellaiseksi: suuryhtiöpeto nappaa kapitalistisiin hampaisiinsa pienen ihmisen, eikä väistyvä sukupolvi voi tehdä mitään nykyajan luontoa riistävälle tuotontavoittelulle, vaan kansalainen joutuu avuttomana sen orjuuteen.

Paljastinko nyt kirjoitukseesi kätkeytyneen symboliikan kokonaan? :D

Ugus kirjoitti...

Noo... ehkä jotain tämänkaltaista voi olla taustalla, onnistunut tulkinta siis! Ellei sitten halua nähdä Metsoa Tampereen pääkirjastorakennuksen symbolina, mikä tekisi unesta entistä mielenkiintoisemman ja käsittämättömämmän.