3.5 Piper Maru & 3.16 Apocrypha
Jepu, katsoinpa sitten vaihteeksi kokonaisen tuplajakson kerralla, osittain koska flunssa on tukkinut pään eikä muuhunkaan kykene, osittain koska ykkösosa oli itse asiassa vallan mainio, toisin kuin suurin osa moniosaisten jaksojen ykkösosista tähän asti. Myönnän heti kärkeen, että yrityksistä huolimatta olen jo luovuttanut näiden mytologia-jaksojen kanssa. Näihin on niin paljon ympätty kaikkea, ja nyt ympättiin vielä yksi elementti, joka sarjan edetessä kohoaa vieläpä keskeiseksi: se musta öljy, joka siirtyy ihmisestä toiseen ja aiheuttaa tyylikkään savusilmäefektin. Ja kyvyn välähdellä radioaktiivisesti tarpeen vaatiessa. Eikö vihreää verta vuotavat muotoamuuttavat alienit ja kloonatut ihmis-alien-hybridit riittäneet? Eivät vissiin. Tyylikkäiden vanhojen herrojen syndikaattikin alkaa näyttää melkein sympaattiselta, kun tupakkamies sooloilee omiaan.
Apocryphan aluksi nähdään muuten hieno kohtaus 1950-luvulta, jossa nuori isä-Mulder ja nuori tupakkamies haastattelevat ufon säteilyttämäksi joutunutta merivoimien sotilasta. Tuollaisista kuvioista pidän, niitä lisää. Enempää vieraita elämänmuotoja ja niistä jokaisen ajamaa omanlaistaan agendaa yhdessä eri ihmistahojen kanssa en olisi kaivannut - siitäkään huolimatta, että tämä öljy on kyllä antagonistina paljon kiinnostavampi kuin ne aiemmat muodonmuuttajat. Miten kaikki tämä vielä nivotaan yhteen, en edes uskalla ajatella. Eikä se tule vielä vuosiin tapahtumaankaan.
Alex Krycek palasi ja koki kovia, mutta sitähän katsojat kai ovat odottaneetkin. Hän on hyvä hahmo, eikä muistaakseni heittänyt henkeään vielä tässä, vaikka loppukohtaus vähän niin antoi ymmärtääkin. Eiköhän Mulder saa vielä henkilökohtaisemman sulkeuman hänen osaltaan; en tosin muista. Ylipäätään muistin näistäkin jaksoista todella vähän. En ollut edes varma olinko
Piper Marua aiemmin nähnyt, koska Mulderin seikkailut Hong Kongissa (!) ja muualla eivät herättäneet mitään tuntemuksia, mutta kohtaus jossa Skinneria ammutaan kahvilassa oli yllätyksellisyydessään kyllä tuttu. Sama mies ampui Melissa Scullyn (ei siis ollutkaan Krycek kuten luulin), ja jäi lopulta kiinnikin, mutta oikeus jäi toteutumatta silti. Skinner muuten senkun hahmona paranee. Hän on agenttiemme oikeamielinen taustatuki, joka jatkuvasti asettaa itsensä tulilinjalle suojattiensa puolesta. Hieman sääliksi häntä kyllä käy: Scully on ainoa joka koko aikana muuten kuin viran puolesta vierailee miehen sairaalavuoteen äärellä. Kovin yksinäinen ihminen taitaa assistant director olla.
Jepu, katsoinpa sitten vaihteeksi kokonaisen tuplajakson kerralla, osittain koska flunssa on tukkinut pään eikä muuhunkaan kykene, osittain koska ykkösosa oli itse asiassa vallan mainio, toisin kuin suurin osa moniosaisten jaksojen ykkösosista tähän asti. Myönnän heti kärkeen, että yrityksistä huolimatta olen jo luovuttanut näiden mytologia-jaksojen kanssa. Näihin on niin paljon ympätty kaikkea, ja nyt ympättiin vielä yksi elementti, joka sarjan edetessä kohoaa vieläpä keskeiseksi: se musta öljy, joka siirtyy ihmisestä toiseen ja aiheuttaa tyylikkään savusilmäefektin. Ja kyvyn välähdellä radioaktiivisesti tarpeen vaatiessa. Eikö vihreää verta vuotavat muotoamuuttavat alienit ja kloonatut ihmis-alien-hybridit riittäneet? Eivät vissiin. Tyylikkäiden vanhojen herrojen syndikaattikin alkaa näyttää melkein sympaattiselta, kun tupakkamies sooloilee omiaan. Apocryphan aluksi nähdään muuten hieno kohtaus 1950-luvulta, jossa nuori isä-Mulder ja nuori tupakkamies haastattelevat ufon säteilyttämäksi joutunutta merivoimien sotilasta. Tuollaisista kuvioista pidän, niitä lisää. Enempää vieraita elämänmuotoja ja niistä jokaisen ajamaa omanlaistaan agendaa yhdessä eri ihmistahojen kanssa en olisi kaivannut - siitäkään huolimatta, että tämä öljy on kyllä antagonistina paljon kiinnostavampi kuin ne aiemmat muodonmuuttajat. Miten kaikki tämä vielä nivotaan yhteen, en edes uskalla ajatella. Eikä se tule vielä vuosiin tapahtumaankaan.
Alex Krycek palasi ja koki kovia, mutta sitähän katsojat kai ovat odottaneetkin. Hän on hyvä hahmo, eikä muistaakseni heittänyt henkeään vielä tässä, vaikka loppukohtaus vähän niin antoi ymmärtääkin. Eiköhän Mulder saa vielä henkilökohtaisemman sulkeuman hänen osaltaan; en tosin muista. Ylipäätään muistin näistäkin jaksoista todella vähän. En ollut edes varma olinko Piper Marua aiemmin nähnyt, koska Mulderin seikkailut Hong Kongissa (!) ja muualla eivät herättäneet mitään tuntemuksia, mutta kohtaus jossa Skinneria ammutaan kahvilassa oli yllätyksellisyydessään kyllä tuttu. Sama mies ampui Melissa Scullyn (ei siis ollutkaan Krycek kuten luulin), ja jäi lopulta kiinnikin, mutta oikeus jäi toteutumatta silti. Skinner muuten senkun hahmona paranee. Hän on agenttiemme oikeamielinen taustatuki, joka jatkuvasti asettaa itsensä tulilinjalle suojattiensa puolesta. Hieman sääliksi häntä kyllä käy: Scully on ainoa joka koko aikana muuten kuin viran puolesta vierailee miehen sairaalavuoteen äärellä. Kovin yksinäinen ihminen taitaa assistant director olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti