<$BlogRSDUrl$>

Ajatuksia kissoista ja kahvinkeitosta.

13.9.15

X-Files 2.15: Fresh bones 

Tästä jaksosta oli jäänyt elävästi mieleen se kohtaus jossa Scully on yksin autossa hautausmaalla ja alkaa raapia kämmeneensä voodoo-orjantappurasta saamaansa nirhaumaa. Fucking hell mutta se on hienosti tehty ja karmea. Haitilainen voodoo on siis päivän sana, ja kun todellisia uskontoja käsitellään on aina vaarana mennä jotenkin korniksi (esimerkiksi ykköskauden surkeimman jakson Shapes intiaanikohtaukset), mutta toisaalta Fresh bones ei onneksi niinkään uppoudu todellisiin rituaaleihin tai uskonnollisiin menoihin sinänsä, vain seurauksiin ja vaikutuksiin. Juoni on ihan oikeasti hyvä. Mukana on jopa (edelleen tai taas) ajankohtainen siirtolaiselementti, kun keskeisenä tapahtumapaikkana on haitilaisten maahanmuuttajien säilömiseen käytetty armeijan leiri, ja sieltä saadaan normaalille X-menolle poikkeuksellinen poliittinen tausta kaikelle tapahtuvalle. Henkilökohtainen muuttuu poliittiseksi, kosto lankeaa niille jotka sattuvat edustamaan samaa kuin joku toinen. Maahanpyrkijöiden kohtelu on epäinhimillistä, ja armeijan leirin sisällä kaikki tapahtuu julkisuuden ja jopa ihmisoikeusjärjestöjen silmien ulottumattomissa. Herra X käväisee sanomassa yhden ikimuistoisimmista X-File-sitaateista: "In case you haven't noticed, mister Mulder, the Statue of liberty is on vacation." Tämä oli aikaa ennen 9/11:ta kun primetime-sarjat saattoivat vielä kritisoida amerikkalaista isänmaata kovin sanoin. Niin ne ajat muuttuvat.

Fresh bonesin avaava teaseri on hienojen X-teasereiden joukossakin yksi hienoimpia ja imaisee kyllä täysillä mukaansa. Kuvasto on koko jakson ajan groteskia ja jotenkin nyrjähtänyttä (kulhollinen toukkia, vertavuotava kinkunsiivu, erilaisia eläimenraatoja ja ties mitä), tunnelma on veitsenteräinen melkein alusta loppuun asti; koska tapahtumat ovat rajuja, ennakoimattomia ja jotenkin unenomaisen kauheita, on katsoja jatkuvasti tietoinen siitä että mitä tahansa voi tapahtua. Musiikki on sopivan häiriintynyttä sekin. Jo tämän retrospektiivin alussa lupasin bongata kaikki kissat, ja vasta nyt tuli toinen: parikin kertaa esiintyvä sympaattinen naukuja, joka on jopa juonen kannalta oleellinen. Täydellistä tavaraa ihanan karmeaa loppua myöten. En kaipaa yhtään sitä ufosalaliittomeininkiä niin kauan kuin yksittäisjaksot ovat tämän ja viimekertaisen luokkaa.


Comments: Lähetä kommentti

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

eXTReMe Tracker