14.10.06

Sori etten ole enää muodissa

Poikkesin eilen pikemmin Helsingissä, puoliso jäi vielä sinne. Ei käynnillä ollut mitään erityistä tarkoitusta, paitsi piipahdus Ateneumissa ehkä, mutta jotenkin kaikki Helsingissä on vaan aina niin suurta että sinne päästyään ei tunne eriyisiä merkityksiä tarvitsevansakaan. Nähtävästi minun on edelleen raportoitava Helsingin-käynneistäni. En voi sille mitään; se on vain niin outo iso paikka edelleen. Vieläkin tuntuu vaikealta uskoa että Suomesta löytyy jotain niin isoa kuin Helsinki, ja vain kaksi tuntia junalla Turusta. En lakkaa hämmästelemästä esimerkiksi metroa ja ratikoita. Kuin ulkomailla! Helsinki ei jotenkin sovi lainkaan minun käsitykseeni Suomesta, se on pieni oma todellisuutensa, joka on niin vieras ja erikoinen, että sen kuuluisi oikeastaan olla tästä maasta irrallaan. Ei edes haitannut että kaksi kuivahkoa pullaa ja kaksi kupillista kaakaota maksoi toista kymppiä. Sillä rahalla olisi syönyt Turussa ulkona kolmesti koko perhe.

Tänään oli tarkoitus kasata graduseminaariin matskua. Ei sinänsä syyttä, kun deadline on maanantaina. Istahdin koneen ääreen heti aamusta, olo muuttui levottomaksi ja totesin että ehkä kahvi auttaisi. Siis vettä pannuun ja kuvottavaa Spar-pikakahvia kuppiin. Ei auttanut, ehkä musiikki auttaisi, Gunnarit ja Use your illusion II soittimeen. Kun sitten hetken kuluttua loikin ympäri asuntoa ilmakitaraa veivaten ja kirkuen "I don't need your civil war!" tajusin ettei graduhommista taida tänään mitään tulla, istahdin alas, join lisää kahvia. Kofeiini alkoikin niillä main jo vaikuttaa sillä tutulla ajatuksia sumentavalla tavallaan jota kavahdan ja josta huolimatta kuitenkin juon kahvia yhä suurempia määriä joka päivä nykyisin. Mitä vähemmän ajattelee, sitä onnellisempi on, ja minä tykkään olla onnellinen.

Työpöytäni muuten näyttävät nykyisin tältä:



Kirjoittelin nelisen sanaa gradujohdantoa ja sitten tein uuden ennätykseni Bolassa. Onneksi ei ole paineita opintojen suhteen, pari vuotta sitten tajusin ettei akateemisella tutkimuksella ole oikeastaan mitään annettavaa minulle joten eipä minullakaan varmaan tarvitse olla paljoa annettavaa sille. Uurastus kuitenkin tuotti nälän, ja nälkä tuotti halun syödä. Kävin ostamassa kaupasta ruoka-aineita pastasoseeseen, kermaa ja juustoa, koska raskas ja rasvainen ruoka tekee ihmiselle hyvän mielen. Ruuanlaittoni oli sitä tuttua ja turvallista hallitsematonta kaaosta, jota vähän joka asia nykyisin. Sillä välin kun porkkanat paloivat pannuun, sinkoilivat feta ja spagetit lattialle, mutta ei se mitään, kun toin kaupasta Pepsiä myös. Vielä pari kolme vuotta sitten kannoin kotiin ison pullon kyseistä sokerilientä kerran viikossa, nyt mietiskelin että olen viimeksi ostanut Pepsiä kesäkuussa. Kymmeniä euroja olen nyt jättänyt tuottamatta Pepsicompanylle voittoa.

Anteeksi.

8 kommenttia:

Lord B. kirjoitti...

No jaa, eipä tuo Helsinki nyt niin ihmeellinen paikka ole, paitsi että siellä on aika monta asukasta. Mutta ratikat eivät ole mitenkään Helsingille ominainen asia - Turussahan ratikoita taisi olla myös muistaakseni vielä 1970-luvulla. Jahka metro leviää Espooseen asti, niin sekään ei ole enää Helsingille ominainen piirre. Eihän se ole edes Suomen ainoa pääkaupunki, Turku tuli siinäkin ensimmäisenä!

Ugus kirjoitti...

Niin, raiteet revittiin täältä kaduista irti joskus vuoden -73 paikkeilla muistaakseni mutta enhän minä sentään sitä ole vielä ollut näkemässä...

Helsingin outous kai juontuu siitä, että lapsuuskäyntejä lukuunottamatta onnistuin eksymään sinne ensi kerran vasta 28-vuotiaana. Siitä oli kehittynyt pään sisään jotenkin saavuttamaton kuva jo siiheksi. Vieläkin on hirmu jännää nähdä esim. eduskuntatalo livenä. Tai ne rautatieaseman patsaat.

Dyro kirjoitti...

Helsinki on tajuntaa kaventava paikka. Täällä asuessa alkaa elää omassa pikku kuplassaan, kun jopa TV-kanavien mainosinsertit (vai mitä ne nyt ovatkaan) on kuvattu tuossa kotikulmilla. Helsingin ulkopuolinen todellisuus hämärtyy.

Kun käy vierailulla Muu-Suomessa ja lähtee takaisin Helsinkiin, saattaa tulla sanoneeksi että lähtee takaisin Suomeen. Sitten tajuaa kuulostavansa leuhkalta alkaa hävetä.

Ugus kirjoitti...

No siinäpä se: joka tiedotusvälineestä se on siinä määrin tuttu paikka että oli ihan hölmöä kun lopulta näki ratsastajapatsaat ja muut. Että ne todella olivat oikeasti olemassa vaan parin tunnin junamatkan päässä.

exme kirjoitti...

olinpa minäkin Helsingissä vikonloppuna, en tosin käynyt keskustassa, nähnyt metroa tai eduskuntataloa tai mitään. mutta ihmettelin, miten hmiset löytävät kotiinsa ikinä, kun siellä on niin paljon asuntoja ja katuja.

karkki maksoi ihan saman verran kuin Keski-Suomessakin, mutta mäkiä oli huomattavasti vähemmän.

minun piti kommentoida jotain asiaa tekstissäsi, mutta unohdin sen kokonaan.

exme kirjoitti...

niin, sitä piti, että kierron kautta Coca Cola ja Pepsi omistavat toisensa. listattiin joskus näitä omistussuhteita kaverien kanssa, ja päädyttiin siihen, että kumpaa tahansa ostaa, rahat menevät samaan paikkaan.

onneksi kumpikaan ei ole juotavaa, molemmat sellaista karsean pahaa lientä.

Ugus kirjoitti...

Niin no, minä kyllä ajattelen niin oikeasti että kun ostan Pepsiä niin tuen jotakuta suomalaista limutehtaan pienipalkkaista työntekijää, kun Suomessahan se täällä myytävä tehdään...

Kävin muuten Herttoniemessäkin, se oli ihan epä-Helsinkinen.

Carmabal kirjoitti...

Nojoo sehän on vain tervettä että et sitä pepsiä enää kisko kuin vettä kaksin käsin... Niin ja taitaa synnytyksen aika lähentyä! Nyt jo varmana jännittää palijo!