Janista kyllä näki että hän on oikeasti kiltti ihminen, vaikka tekstinsä välillä sivaltaakin terävänä. Eikä se tietenkään koskaan ole mikään epäkiltteyden merkki ollutkaan, en minä sitä. Mutta vaikka etukäteen varoittelikin olevansa kenties outo niin en minä sellaista pannut merkille, kun vähäpuheisuus ei ole koskaan minusta ollut outoa vaan pikemminkin tervettä tässä maailmassa jossa kaikki puhuvat muutenkin liikaa sanomatta juuri mitään. Jäi sellainen olo että Janin läsnäolo sai itseni hermostumaan ja höpöttämään mutta saattoi se Arnoldsin vahva kahvikin nopsaan tahtiin nautittuna sen tehdä.
Jännityskin jo hiljalleen helpottaa.
2 kommenttia:
Heh, tämähän oli niin kuin joku rakastavaisten salakohtaaminen, kun minäkin näin koko yön unia tuosta tapahtumasta.
Olipa muuten pahaa se Arskan kahvi. Ei se minusta ennen ole niin pahaa ollut kuin tänään. Liekö aamulla tulille laitetun pannun viimeiset pohjalliset siihen pahvitötsääni myyjätyttö kaatanut.
Juu, öh, eipä lähdetä nyt sitten tätä spekuloimaan pidemmälle...
Minä olen tainnut tottua todella pahaan kahviin kun mielestäni se juomani oli vallan poikkeuksellisen hyvää. Ehkä se oli kahvinpuutteen aiheuttama harha.
Lähetä kommentti