24.10.06

Neljänteen seinään

Kyllä minua etukäteen jännitti. Edellisiltana jo olin jonkinasteisissa täpinöissä; ja miksen olisi ollut kun kerran olin menossa tapaamaan bloggaajatoveria joka on pääni sisällä tietynlaisesti idolisoitunut. Mutta helpotus sentään. Kun saavuin (harmilliset kymmenen minuttia myöhässä) niin ihan ihmiseksihän se Jani paljastui. Hetken ajan olin jo varma että yli-ihmiseksi, mutta sitten hänen tietämälleen salaisuudelle selvisi ihan looginen selitys. Niin tosiaan, puhuttiin myös siitä miten kiva on kierrellä asioita blogikirjoituksissa sanomatta todella sitä mistä on kyse.

Janista kyllä näki että hän on oikeasti kiltti ihminen, vaikka tekstinsä välillä sivaltaakin terävänä. Eikä se tietenkään koskaan ole mikään epäkiltteyden merkki ollutkaan, en minä sitä. Mutta vaikka etukäteen varoittelikin olevansa kenties outo niin en minä sellaista pannut merkille, kun vähäpuheisuus ei ole koskaan minusta ollut outoa vaan pikemminkin tervettä tässä maailmassa jossa kaikki puhuvat muutenkin liikaa sanomatta juuri mitään. Jäi sellainen olo että Janin läsnäolo sai itseni hermostumaan ja höpöttämään mutta saattoi se Arnoldsin vahva kahvikin nopsaan tahtiin nautittuna sen tehdä.

Jännityskin jo hiljalleen helpottaa.



2 kommenttia:

Jani kirjoitti...

Heh, tämähän oli niin kuin joku rakastavaisten salakohtaaminen, kun minäkin näin koko yön unia tuosta tapahtumasta.

Olipa muuten pahaa se Arskan kahvi. Ei se minusta ennen ole niin pahaa ollut kuin tänään. Liekö aamulla tulille laitetun pannun viimeiset pohjalliset siihen pahvitötsääni myyjätyttö kaatanut.

Ugus kirjoitti...

Juu, öh, eipä lähdetä nyt sitten tätä spekuloimaan pidemmälle...

Minä olen tainnut tottua todella pahaan kahviin kun mielestäni se juomani oli vallan poikkeuksellisen hyvää. Ehkä se oli kahvinpuutteen aiheuttama harha.