Katsellessa eilistä Lostin jaksoa tänä aamuna nauhalta tajusin omituisen yhteyden, joka saattaa selittää kiinnostustani sarjaan. Joukko ihmisiä heitetty kaikille vieraaseen paikkaan, jokainen on aluksi tyhjä taulu, ja ajan mittaan jokaisesta paljastuu asioita, hyviä ja pahoja, ihmiset maalataan kokonaisiksi. Tajusin että minähän olen ollut tuolla. Se kummallinen vuosi, jonka vietin kansanopiston kirjoittajalinjalla jumalten selkien takana, siellähän me kaikki olimme yhtä hukassa, kaikki aluksi pelkkiä kasvoja, osalla nimi. Vuoden lopussa olimme vyyhteytyneet toisiimme ja joillakin vyyhdeillä kesti pitkään aueta. Se oli aika hassu havainto.
En sitten mene tänään sinne tenttiin, josta tuossa aiemmin mainitsin. En kykene. Tiedän ettei se menisi läpi, ja kun seuraavan kerran käyn oppiaineessani, saan taas hävetä. Suloinen häpeä, se minun päälleni laskeutuu kuin kevein harso, tarttuu ja pysyy. Joskus vihaan akateemista jargonia enemmän kuin mitään. Kuinka kaukana todella tärkeistä asioista on kirjallisuudentutkimus? Valovuoden päässä. Miksen alkanut lukea luonnontieteitä, ei tarvitsisi yrittää ajatella. Kun ei se suju.
10 kommenttia:
Tuttu juttu. Minä kävin tänään reputtamassa samaisen aineen tentin ja samaisen toimiston täti saa vielä kerran harmaita hiuksia takiani, kyseisen kurssin tenttimiseen kun liittyy kaikenlaisia hankaloittavia asiainhaaroja. Mikä kumma siinä on, ettei tentteihin saa aikaiseksi valmistautua (paremmin)? Sehän olisi kaikkien etukin. Minäkin luulen, että yksi syy voisi olla se, että tenttimisellä ei näe olevan mitään välitöntä yhteyttä mihinkään, millä on merkitystä. Ainakin sillä on hyvä perustella omaa laiskuuttaan, se vähän lieventää huonoa omaatuntoa;)
haastoin siuu taas. Kun kerran olet niin mussukka ;)
Älä masennu, mäkin jätin perjantain tentin väliin. Ehkä oltais voitu vaihtaa, se ois ollu filosofiaa, sun kakkupalasesi :)
Jos susta tulee luonnontieteilijä, mä vaihdan fysiikan puolelle (nam) :D humanistitestissä ollaan niin syvällä, ettei täältä pääse pois (jollei ole Myyrä).
Sointu,
sinäkin (ainakin sivutoimisesti?) meikäläisiä siis. Johan minä jotain sellaista epäilin. Minusta oppiaineeni kaikkiin tentteihin on liittynyt hankaloittavia asianhaaroja, kuten esim. niihin luettavat kirjat. Ääh.
tc,
vastaan haasteeseen hetikohta kun taas teiniydyn. Mussukkuus on toinen luontoni, eheh. Eeh. Kiva että jaksat näillä heitellä!
Cordelia,
luonnontieteilijänä olisin luonnonlahjakkuus. Kiitos että lievitit aikaansaamattomuudestani syntynyttä tuskaa jättämällä itsekin tentin väliin!
Vai epäilit. Miten ihmeessä? No, päätoimista kirjallisuustieteilijää musta ei kyllä saa, mutta viereisellä laitoksella oleskelen;).
Vaisto vihjaili.
Indeed, mutta kyllä lostia ja opistoa verrattaen opistolla tapahtui mielestäni paljon enemmän kuin yhdessä lostin jaksossa!
Totta kyllä, että Lostin yhden tuotantokauden juonikuviotkaan ei riitä...
...siis yhteen opistopäivään.
Lähetä kommentti