Vaikka lämpömittari näyttää nollaa ja maassa on puoli metriä lunta, lämmittää aurinko parvekkeen jo niin nautittavaksi, että siellä voisi sisävaatteissaan istua lukemassa hyvää kirjaa eikä olisi lainkaan kylmä. Mistäkö niin arvelen? Koska minä juuri äsken tein niin! Vain koska se on mahdollista!
Kevät humalluttaa paremmin kuin mikään. Kun on valoa ja lämpöä uskoo taas itseensä ja mahdollisuuksiinsa, ja tuntuu siltä että on aikaa ja tarmoa tehdä kaikki ne asiat jotka synkkien ja surumielisten talvikuukausien aikana tuntuivat ikuisesti ulottuviltani karanneen. Yhtäkkiä huomaan tekeväni asioita. Kirjoitan kuin pyörremyrsky. Eilisillan vietin Nuutisen emännän kanssa suunnitellen kevätkuukausien aikana kuvattavaa elokuvaa. Opettelen kuvankäsittelyä, visualisoin ympäristöäni. Innostun musiikistakin taas; taidanpa käydä tänään levyostoksilla. On hyvä olo kun on kevät. Seuraavat puoli vuotta ja rapiat päälle minä olen taas elossa. Minusta on kaikkeen mihin haluan minusta olevan. Yhteiskunta ei lannista minua seuraavan kerran ennen kuin lokakuussa aikaisintaan.
Tuskin maltan odottaa kesää. Mitä kaikkea tuo tämä vuosi? Mitä kaikkea saankaan valmiiksi? Mihin kaikkeen kollektiiviseen toimintaan pääsen osallistumaan?
Se on tuo valo. Tuo jumalainen lämpö.
Talvi on taas tapettu, taas yhdestä selvitty.
3 kommenttia:
se on hämmentävää, miten aamuisinkin herää VIRKEÄNÄ eikä koko maailmaa vihaten... vain koska on valoa...
Nimenomaan! Aamulla tuntuu että hei, tänään voisi tehdäkin jotain, eikä että voi helvetti, vielä on yö ja pitää nousta sängystä ahdistumaan.
Tänäänkin olen ollut koko aamupäivän ahkera. Mahtavaa!
YE! Kristian on myös keksinyt kevään, keksinyt alkaa herätä seitsämältä tai kahdeksalta. Voitko kuvitella minut ylhäällä! Tänäänkin olin, enkä vihainen ollenkaan! Ja itsekin sain kaksi esiintymispukua valmiiksi, kolmas tekeillä. Kevät on ihmeellinen,.
Lähetä kommentti