Joki puski aamulla sumua kuin savua pinnastaan, se näytti haluavan höyrystyä taivaalle ennen aamuruuhkia. Olin heinikossa jo seitsemältä, sorsat vaakkuivat jossain eikä niitä näkynyt, se sumu, äänetkin vei lopulta. Käsi halkoi harmaata ilmaa. Otin kuvia sillasta, bussit näkyivät sumussa kauaskin mustina hahmoina, taivas punersi niiden läpi.
Eikä muuta tarvittu. Palasin kotiin, kirjoitin kuin riivattu; onnekas olo se kun ei tarvitse miettiä mitä sanoillaan tekisi, kun ne tulevat virtana silti. Mutta sittenkin: jääkö tila kuinka pitkäksi aikaa? On "metodeja" joilla auttaa asiaa. Maamme kirjallisuushistoriasta voi käyttää esimerkkejä A ja B, jotka suurinpiirtein toimiviksi ovat todetut.
Esimerkki A, Pentti Saarikoski, silloin kun vielä nuorena jaksoi. Joka aamu puoli pulloa viinaa, päiväksi ravintolaan juomaan, illalla toinen puolikas. Esimerkin huono puoli: delirium, heikkenevä kunto, ajan mittaan myös hiipuva luomiskyky.
Esimerkki B, Timo K. Mukka, neljäkymmentä kupillista kahvia ja kaksi rasiaa tupakkaa päivässä. Esimerkin huono puoli: kuolema alle kolmekymppisenä.
Eilen mietin Herra K:n kanssa kahvilassa että nämä metodithan voisi yhdistää. Elimistö ei ehkä kehräisi, mutta luovuus olisi iskussaan ainakin sen kolme päivää mitä tuota jaksaisi. Sinä aikana loisi Tuotannon. Minua ihan oikeasti vituttaa että nykyisin ovat tuollaiset elämäätuhoavat kirjailijanerot täysin out. Kirjailijan pitää hölkätä ja syödä terveellisesti, ei saa juodakaan juuri. Ollaan onnellisia ja terveitä, ajetaan Mondeolla ja hymyillään. Ei mitään järkeä tuossa. Onhan se nyt vuosisatojen mittaan nähty että vain tuskasta syntyy oikea taide.
15.9.06
11.9.06
Conundrum
Pää on paksu lasinen esine jonka joku tunari on pudottanut korkealta maahan; tämän seurauksena päähän on syntynyt syvä halkeama. Halkeamaa vihloo ja jomottaa. Sen kautta valuu pään sisältö pois. Vietimme viikonlopun sairastaen, virus pisti meitä kuus nolla sängynpohjalle, viime yönä en nukkunut kuin vasta viiden jälkeen, limakalvoja särki kuin niitä olisi viillelty terävällä veitsellä. Nyt jo helpottaa. Aamulla sain kuulla että sama tauti niittää toveripiiriä laajemminkin ympäri Turkua; yksi ehti sen jo Helsinkiinkin viemään.
Päivälleen viisi vuotta sitten minä olin juuri aloittanut yliopiston, ehtinyt vajaan viikon käydä luennoilla ja olin vielä innoissani, mikä myöhemmin muuttuisi. Vietin tylsää iltapäivää katsomalla videolta Simpsoneita. Jakso toisensa jälkeen vierähti ohi, ne olivat niitä vanhoja hyviä, tiesi etukäteen missä kohdin naurahtaa. Iltapäivän jo käännyttyä iltaan minä pysäytin nauhan mennäkseni keittämään kahvia; ruutuun läjähti kuva savuavasta WTC-tornista, ja ihmisäänet kiljuivat kilpaa mielipiteitään tapahtuneesta. Hämmennyin. Lähetin muistaakseni jollekin kysyvän tekstiviestin, en tainnut enää katsoa enempää Simpsoneita vaikka alunperin meinasin, TV:nkin tosin suljin hyvin nopeasti. Taisin upota johonkin kirjaan. Seuraavana aamuna oli taidehistorian peruskurssin ensimmäinen luento, mikä jännitti etukäteen.
Ja viime lauantaina toistui taas tuttu suomalainen mediailmiö: kun ensin on 3000 ihmisen rauhallinen mielenosoitus ja sen jälkeen parisataa kännistä teiniä pistää paikkoja paskaksi, huomioi media vain jälkimmäisen ja tarjoaa näin suurelle yleisölle jälleen haluamaansa kuvaa kansalaisaktivismista. Kuinkahan moni suomalainen ottaa tällaisen uutisoinnin kyseenalaistamatta vastaan totuutena? Yhdeksän kymmenestä? Pelottava ajatus.
Päivälleen viisi vuotta sitten minä olin juuri aloittanut yliopiston, ehtinyt vajaan viikon käydä luennoilla ja olin vielä innoissani, mikä myöhemmin muuttuisi. Vietin tylsää iltapäivää katsomalla videolta Simpsoneita. Jakso toisensa jälkeen vierähti ohi, ne olivat niitä vanhoja hyviä, tiesi etukäteen missä kohdin naurahtaa. Iltapäivän jo käännyttyä iltaan minä pysäytin nauhan mennäkseni keittämään kahvia; ruutuun läjähti kuva savuavasta WTC-tornista, ja ihmisäänet kiljuivat kilpaa mielipiteitään tapahtuneesta. Hämmennyin. Lähetin muistaakseni jollekin kysyvän tekstiviestin, en tainnut enää katsoa enempää Simpsoneita vaikka alunperin meinasin, TV:nkin tosin suljin hyvin nopeasti. Taisin upota johonkin kirjaan. Seuraavana aamuna oli taidehistorian peruskurssin ensimmäinen luento, mikä jännitti etukäteen.
Ja viime lauantaina toistui taas tuttu suomalainen mediailmiö: kun ensin on 3000 ihmisen rauhallinen mielenosoitus ja sen jälkeen parisataa kännistä teiniä pistää paikkoja paskaksi, huomioi media vain jälkimmäisen ja tarjoaa näin suurelle yleisölle jälleen haluamaansa kuvaa kansalaisaktivismista. Kuinkahan moni suomalainen ottaa tällaisen uutisoinnin kyseenalaistamatta vastaan totuutena? Yhdeksän kymmenestä? Pelottava ajatus.
8.9.06
Oppikirjanmukainen raivotarjonta
Eräätkin blogimerkinnät kertoivat paikallisylpeydestä; siitä, millaista oli asua kaupungissa, jonka halki kauppiaat ja merirosvot keskiajalla seilasivat mereltä sisämaahan. Toiset lähestyivät latteuksia ja keskittyivät kertaamaan populaarikulttuurin tarjontaa itselleen tärkeällä tavalla. Ehkä unohdetumpia olivat ne, jotka kommentoivat ajan kulkua; sitä mitä oli tekeillä vieraissa maissa. Oli myös niitä, jotka tarkoin lausein halusivat kertoa mitä heidän elämässään oli kirjoittamispäivänä tapahtunut. "Kävin kirjastossa tänään", he kirjoittivat, tai "tulin juuri tentistä". Näissä merkinnöissä tekstiä oli yleensä paljon. Vaikutti melkein siltä, että yhden pienen ihmisen elämän haluttiin olevan mitä merkittävin asia. Ja tietenkin jotkut kirjoittivat kissoista, toiset koirista, monet keskittyivät vihaamaan, toiset rakastamaan, oli kyynisiä humanisteja ja naiiveja lukiolaisia, armeijapoikia ja työttömiä äitejä.
Minä en siinä vaiheessa ollut enää vuosiin kirjoittanut sanaakaan. Silti sen kaiken näkeminen jotenkin lämmitti mieltä. Ajattelin osallistua ja lisäsin kuvan äitiyspakkauksesta, sen kannoimme kotiin kolme päivää sitten.
Minä en siinä vaiheessa ollut enää vuosiin kirjoittanut sanaakaan. Silti sen kaiken näkeminen jotenkin lämmitti mieltä. Ajattelin osallistua ja lisäsin kuvan äitiyspakkauksesta, sen kannoimme kotiin kolme päivää sitten.
5.9.06
Ei hei oikeesti
Minä olen tottunut elelemään omassa bloginurkassani, muutama ihminen poikkeaa toisinaan moikkaamassa, muuten saan ihan rauhassa olla. Kun Silmänkääntövankilan keskimääräiset kävijäluvut ovat yleensä pysytelleet siinä 60-70 kävijässä per päivä, nakuttaa Sitemeter tätä nykyä mittariin 50 kävijää tunnissa. Arvaattehan kai, mitä nuo kaikki googlella epätoivoisesti etsivät: "Pig Brothel" Alastonkuvia tietenkin. En keksi enää mitään nasevaa sanottavaa kun minua niin masentaa.
Lisäys, kello 21.45: Ai mikä kävijäpiikki?
Lisäys, kello 21.45: Ai mikä kävijäpiikki?
3.9.06
Turun ABC
Paljasjalkaisena turkulaisena, varsinkin kesäisin, minulla on mahdollisuus, ja jopa tietynlainen velvollisuus, opastaa kaupunkiin ja sen yksityiskohtiin perehtymättömiä tärkeän paikallistiedon pariin. Niinpä olen laatinut Turun ABC:n, kaikkien kaupunkiin juuri muuttaneiden tai muuten Turusta kiinnostuneiden luettavaksi suositellun tietopaketin, vaikka kovin moni ei tietenkään ole Turusta kiinnostunut, minkä ymmärrän hyvin.
Aurajoki
Halkoo Turkua kuin kirves piispa Henrikkiä, ja antaa kaupungille sen kovasti kaipaamaa manner-europpalaista tunnelmaa, melkein. Jotenkin sympaattinen joki, vaikka onkin lyhyt ja kapea, väriltään ruskea, ei juuri virtaa, ja padotun Halistenkosken alapuolelta voi kävellä kuivin jaloin yli.
Börs
Fiinimpi paikka keskustassa, jonne mennään juomaan kalliita drinksuja ja näyttäytymään piireissä. Tai näin minulle on kerrottu, mitäpä minä siellä tekisin, en varmaan pääsisi sisäänkään. Paikan koko nimi, "Hamburger Börs", ei huhuista huolimatta tiettävästi viittaa paikalliseen pikaruokaketju Hesburgeriin.
Caribia
Visuaalisen ilmeensä Miami vicestä lainannut kylpylähotelli. Varsinkin aivan vieressä sijaitsevan Pyhän Katariinan hautausmaan ylle langettaa tämä vaaleanpunainen laatikko räikeine juhlavaloineen ja ikuisesti humisevine tuulettimineen vinkeän tunnelman. Sisätiloista löytyy palmuja ja muuta pseudo-välimerellistä. Elävä todiste siitä, ettei korni mauttomuus koskaan kuole.
Dynamo
Jos ikinä ajautuu Turussa jonkun kotona vietettäviin bileisiin, tulee jossain vaiheessa iltaa se vaihe, että lähdetään Dynamoon. Tässä purkukuntoisessa puutalossa voi sitten viettää loppuiltansa tulemalla kuuroksi, saamalla kyynärpään muotoisia mustelmia eri puolille kehoaan ja vastaanottamalla läikkyvää kaljaa kengilleen. Kaikki Turussa asuvat nuoret pitävät tästä huvista niin paljon, että viikonloppuisin maksavat päästäkseen sen kokemaan.
Eerikinkatu
Turun keskustan sykkivä valtasuoni, jota tosin vaivaa pahahko valtimotukos. Liikenne jyrää tätä viivasuoraa 70-luvun kerrostaloin reunustettua baanaa aamusta iltaan luoden keskustan jo valmiin harmauden ylle kivan pakokaasu- ja äänimaton. Pituutta parisen kilometriä, jossain puolivälissä sijaitsee Turun kauppahalli.
Föri
Vanhan ja helvetin huonon sanonnan mukaan jokilautta Föri kulkee "Turun ja Åbon välillä". Voi saatana että pistää vihaksi tuollainen mukaleppoisa paikallishuumori.
Garda
Hämeenkadulla kukonloikan päässä yliopistolta sijaitseva Turun oivallisin pizzapaikka. Koska hinta/laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan, ja sopivasti nuhjuinen sisustus pitää hienomman väen poissa, voi varsinkin köyhiä humanisteja täällä usein kohdata.
Hesburger
Mitä saadaan kun kopioidaan amerikkalainen ruoka- ja paperiroskan ideologia ja liitetään siihen megalomaanisen omistajamiljonäärin haastatteluissaan levittämä kristillinen maailmankuva? Tietenkin Turun ylpeys, Hese! Toimipisteita kasvaa kotikaupungin kartalle kuin paukamia iholle hyvänä hyttyskesänä, mutta jotain hyvääkin sentään; molemmat Turun keskustan MacDonaldsit lopettivat hiljakkoin lyhyen ajan sisällä Hesen ristipaineessa. Melko harvinainen suuntaus ihan globaalillakin tasolla, veikkaan.
Ilpoinen ja Ispoinen
Kaksi vierekkäistä kaupunginosaa jossain eteläisessä Turussa. Liekö näissä muuta eroa kuin tuo yksi vaihtuva kirjain.
Joulukaupunki
Jotain säälittävää on siinä, että Suomen joulukaupungiksi on omakätisesti julistautunut se kolkka, jossa talvi on vesisadetta ja loskaa yhtä yleensä helmikuulle sijoittuvaa pientä pakkaskautta lukuunottamatta. Kun pääkaupunkius ja yliopisto menivät molemmat aikanaan Helsinkiin niin pakkohan sitä itsetuntoa on jollain pirulla kohottaa. Joulupukki on kuitenkin kovin kaukana joulukaupungista.
Kielletty
Turussa on kaikki kiellettyä. Taloyhtiöt aitaavat pihojensa leikkikenttiä piikkilangalla ja isännöitsijät vaanivat varjoissa valmiina räjähtämään pihan poikki oikaisevalle köyhälle, joka etsii perheelleen leipäpalaa. Mutta koska sorsien ruokkiminen on ehdottomasti kielletty, ei leipäpalaa löydy.
Levottomat
Turussa sinkkumiehet asuvat sadan neliön asunnoissa keskustassa, ovat apaattisia ja harrastavat välillä seksiä Irina Björklundin kanssa.
Moisio
Lähiö jossain jeesuksenperseessä. Pikainen käynti keskustassa vaatii kilometritolkulla moottoritietä. Varmaan kivaa, tai ehkä ei.
Naapurit
Turussa naapureita ei tervehditä, sillä tämä on ylpeä ja jäyhä pikkuporvarillinen kaupunki. Omissa asioissakin on täällä tarpeeksi huolta.
Odusoga, Lola
Hiljakkoin iltapäivälehti kutsui tätä turkulaiskaunotarta määritelmällä "Upea äiti!" hänen palatessaan töihin vain neljän viikon kuluttua synnytyksestä. On varmasti lapsenkin mielestä tosi upea äiti sellainen.
Port Arthur
Eli tuttavallisesti "Portsa". Kaupunginosa johon kaikki haluavat. Idyllinen puutalokorttelisto keskustan länsireunalla, ajoneuvoille ja nilkoille tuhoisat kapeat mukulakivikadut, pakotetut kesäpäivänvietot naapurien kanssa yhteispihoissa, jääkylmät asunnot talvisin, niin ohuet seinät että hipsuttelukin kuuluu häiriönä. Jep, kaikki haluavat Portsaan!
Quantum
Turun yliopiston fysiikan laitos. Varmasti hienoin Q:lla alkava rakennus Turussa heti Qwenselin talon jälkeen.
Runous
"Turun runoliike" muodostui käsitteeksi 90-luvun kuluessa, ja lyriikka on kaupungisa suosittu taidemuoto edelleen. Keskeisimmät teemat ovat vittu ja viinanjuonti.
Sibeliusmuseo
Suurelta betoniharkolta näyttävä rakennus kauniilla paikalla Piispankadulla. Kukaan ei tiedä mitä Sibeliusmuseo itse asiassa sisältää (kuvia Sibeliuksesta? nuotteja?), mutta paikka onkin paremmin tunnettu siitä, että sen takana jokiranta on kauneimmillaan; vettä kohti viettävä nurmikenttä on kesäisin iltapäiväauringon puolella. Pussikaljat ja intiimit hetket "sibbemuseon takana" ovat jääneet pysyvästi lämpiminä muistoina monen Turussa opiskelleen mieleen.
Tampere
"Turku on Suomen Tampere", lausui Iiro Seppänen kerran TV:ssä. Moni pahoitti mielensä, ja syystä.
Urusvuori
Teollisuusalue moottoritien varressa kaukana kaupungin pohjoispuolella. Jotenkin hupaisa nimi tuo Urusvuori.
Varissuo
On neroutta raivata suolle lähiö ja rakentaa kaikki sen rakennukset samasta tummanruskeasta tiilestä. Älä huolehdi, jos ensikäyntisi Varissuolla hämmentää; myöhemmin opit arvostamaan sitä, että ostoskeskus, kirjasto, baarit ja kirkko ovat kaikki samaa suurta kompleksia. Varissuo kuulemma on parantanut imagoaan viime vuosina valtavasti karulta 80-luvulta, mutta itse en ole siellä kertaakaan käynyt saamatta seurata poliisien ja/tai ambulanssien hälytysajoa. Varteenotettava asumalähiö niille, jotka arvostavat toiminnantäyteistä elämää.
Wiklund
Liekö missään muualla päin maailmaa suht hienona pidetty tavaratalo niin järkyttävän rumassa rakennuksessa kaupungin ydinkeskustassa kuin Wikke Turussa? Mustuneista ja repsottavista elementtilaatoista koostettu julkisivu on aina luonamme kauppatorin reunalla. Ei houkuta, mutta jos houkuttaa, voi kahvilasta käydä ostamassa pienen neljän euron muffinssin. Varmaan teillä suuressa maailmassa se on halpaa, mutta meillä Turussa se on kyllä eliittimuffinssi jo.
Xxx
Pornokaupat ovat keskittyneet linja-autoaseman tuntumaan Verkatehtaankadulle. Samalla lyhyellä pätkällä on myös räkäinen karaokebaari ja pizzeria, jonka omistaja ja nimi vaihtuvat kuin vuodenajat, paitsi useammin. Kiva katu! Toinen kiteytymä on Läntinen pitkäkatu, jonka päästä päähän kävellessäni laskin jokin aika sitten seitsemän thaihieronta-paikkaa. Onkohan Thaimaassa Suomi-hierontapaikkoja?
Yo-kylä
Itäsaksalaisen arkkitehtuurin hienoimpia saavutuksia, paitsi että Turussa eikä siellä. No, ensin tehdyn länsipuolen jälkeen opittiin jotain ja täällä itäpuolella ihan jo tykkää asua. Talojen numeroinnissa on tehty sellainen hauska seikka, että numerot eivät esiinny erityisen loogisesti toisiin numeroihin nähden. Epätoivoiset taksikuskit ja pizzalähetit neuvoa kysymässä ovatkin täällä jokapäiväinen näky; muutamassa kuukaudessa asukkaat itse kuitenkin yleensä oppivat suunnistamaan.
Zoolandia
Turusta nähden lähin eläintarha sijaitsee naapurikunnassa Liedossa. Ellei matkustus houkuta, voi tutustua Kupittaanpuiston ankkalampeen. Se on oikeasti ihan kiva.
Åbo
Turussa kuulemma asuu paljon ruotsalaisia, mutta se saattaa olla myös urbaanilegenda, koska täällä kuulee kadulla japaniakin useammin kuin ruotsia. Tästä väitetystä kielivähemmistöstä on se hyvä puoli, että voi hihitella hassuja ruotsinkielisiä kadunnimiä kaksikielisistä kylteistä. Eheh, Hampspinnaregatan.
Äärioikeisto
Tänä kesänä aloitti Turussa toimintansa suomenlippuliivein varustautunut vapaaehtoinen yövartiosto, jonka tarkoituksena on estää ulkomaalaisia rettelöimästä keskustassa viikonloppuisin. Tämä on kyllä niin hieno kaupunki ettei aina tiedä itkeäkö vai itkeä.
Ökytalokeskittymät
Niitä on muutama. Yo-kylän yläpuolella Kuuvuorella on jokunen kaikin tavoin yliampuva ökyasunto, mutta laajempia esiintymiä on syytä lähteä etsimään saaristosta. Varsinkin Hirvensalossa on paljon bongattavaa köyhälle. Kannattaa käydä tutustumassa!
Aurajoki
Halkoo Turkua kuin kirves piispa Henrikkiä, ja antaa kaupungille sen kovasti kaipaamaa manner-europpalaista tunnelmaa, melkein. Jotenkin sympaattinen joki, vaikka onkin lyhyt ja kapea, väriltään ruskea, ei juuri virtaa, ja padotun Halistenkosken alapuolelta voi kävellä kuivin jaloin yli.
Börs
Fiinimpi paikka keskustassa, jonne mennään juomaan kalliita drinksuja ja näyttäytymään piireissä. Tai näin minulle on kerrottu, mitäpä minä siellä tekisin, en varmaan pääsisi sisäänkään. Paikan koko nimi, "Hamburger Börs", ei huhuista huolimatta tiettävästi viittaa paikalliseen pikaruokaketju Hesburgeriin.
Caribia
Visuaalisen ilmeensä Miami vicestä lainannut kylpylähotelli. Varsinkin aivan vieressä sijaitsevan Pyhän Katariinan hautausmaan ylle langettaa tämä vaaleanpunainen laatikko räikeine juhlavaloineen ja ikuisesti humisevine tuulettimineen vinkeän tunnelman. Sisätiloista löytyy palmuja ja muuta pseudo-välimerellistä. Elävä todiste siitä, ettei korni mauttomuus koskaan kuole.
Dynamo
Jos ikinä ajautuu Turussa jonkun kotona vietettäviin bileisiin, tulee jossain vaiheessa iltaa se vaihe, että lähdetään Dynamoon. Tässä purkukuntoisessa puutalossa voi sitten viettää loppuiltansa tulemalla kuuroksi, saamalla kyynärpään muotoisia mustelmia eri puolille kehoaan ja vastaanottamalla läikkyvää kaljaa kengilleen. Kaikki Turussa asuvat nuoret pitävät tästä huvista niin paljon, että viikonloppuisin maksavat päästäkseen sen kokemaan.
Eerikinkatu
Turun keskustan sykkivä valtasuoni, jota tosin vaivaa pahahko valtimotukos. Liikenne jyrää tätä viivasuoraa 70-luvun kerrostaloin reunustettua baanaa aamusta iltaan luoden keskustan jo valmiin harmauden ylle kivan pakokaasu- ja äänimaton. Pituutta parisen kilometriä, jossain puolivälissä sijaitsee Turun kauppahalli.
Föri
Vanhan ja helvetin huonon sanonnan mukaan jokilautta Föri kulkee "Turun ja Åbon välillä". Voi saatana että pistää vihaksi tuollainen mukaleppoisa paikallishuumori.
Garda
Hämeenkadulla kukonloikan päässä yliopistolta sijaitseva Turun oivallisin pizzapaikka. Koska hinta/laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan, ja sopivasti nuhjuinen sisustus pitää hienomman väen poissa, voi varsinkin köyhiä humanisteja täällä usein kohdata.
Hesburger
Mitä saadaan kun kopioidaan amerikkalainen ruoka- ja paperiroskan ideologia ja liitetään siihen megalomaanisen omistajamiljonäärin haastatteluissaan levittämä kristillinen maailmankuva? Tietenkin Turun ylpeys, Hese! Toimipisteita kasvaa kotikaupungin kartalle kuin paukamia iholle hyvänä hyttyskesänä, mutta jotain hyvääkin sentään; molemmat Turun keskustan MacDonaldsit lopettivat hiljakkoin lyhyen ajan sisällä Hesen ristipaineessa. Melko harvinainen suuntaus ihan globaalillakin tasolla, veikkaan.
Ilpoinen ja Ispoinen
Kaksi vierekkäistä kaupunginosaa jossain eteläisessä Turussa. Liekö näissä muuta eroa kuin tuo yksi vaihtuva kirjain.
Joulukaupunki
Jotain säälittävää on siinä, että Suomen joulukaupungiksi on omakätisesti julistautunut se kolkka, jossa talvi on vesisadetta ja loskaa yhtä yleensä helmikuulle sijoittuvaa pientä pakkaskautta lukuunottamatta. Kun pääkaupunkius ja yliopisto menivät molemmat aikanaan Helsinkiin niin pakkohan sitä itsetuntoa on jollain pirulla kohottaa. Joulupukki on kuitenkin kovin kaukana joulukaupungista.
Kielletty
Turussa on kaikki kiellettyä. Taloyhtiöt aitaavat pihojensa leikkikenttiä piikkilangalla ja isännöitsijät vaanivat varjoissa valmiina räjähtämään pihan poikki oikaisevalle köyhälle, joka etsii perheelleen leipäpalaa. Mutta koska sorsien ruokkiminen on ehdottomasti kielletty, ei leipäpalaa löydy.
Levottomat
Turussa sinkkumiehet asuvat sadan neliön asunnoissa keskustassa, ovat apaattisia ja harrastavat välillä seksiä Irina Björklundin kanssa.
Moisio
Lähiö jossain jeesuksenperseessä. Pikainen käynti keskustassa vaatii kilometritolkulla moottoritietä. Varmaan kivaa, tai ehkä ei.
Naapurit
Turussa naapureita ei tervehditä, sillä tämä on ylpeä ja jäyhä pikkuporvarillinen kaupunki. Omissa asioissakin on täällä tarpeeksi huolta.
Odusoga, Lola
Hiljakkoin iltapäivälehti kutsui tätä turkulaiskaunotarta määritelmällä "Upea äiti!" hänen palatessaan töihin vain neljän viikon kuluttua synnytyksestä. On varmasti lapsenkin mielestä tosi upea äiti sellainen.
Port Arthur
Eli tuttavallisesti "Portsa". Kaupunginosa johon kaikki haluavat. Idyllinen puutalokorttelisto keskustan länsireunalla, ajoneuvoille ja nilkoille tuhoisat kapeat mukulakivikadut, pakotetut kesäpäivänvietot naapurien kanssa yhteispihoissa, jääkylmät asunnot talvisin, niin ohuet seinät että hipsuttelukin kuuluu häiriönä. Jep, kaikki haluavat Portsaan!
Quantum
Turun yliopiston fysiikan laitos. Varmasti hienoin Q:lla alkava rakennus Turussa heti Qwenselin talon jälkeen.
Runous
"Turun runoliike" muodostui käsitteeksi 90-luvun kuluessa, ja lyriikka on kaupungisa suosittu taidemuoto edelleen. Keskeisimmät teemat ovat vittu ja viinanjuonti.
Sibeliusmuseo
Suurelta betoniharkolta näyttävä rakennus kauniilla paikalla Piispankadulla. Kukaan ei tiedä mitä Sibeliusmuseo itse asiassa sisältää (kuvia Sibeliuksesta? nuotteja?), mutta paikka onkin paremmin tunnettu siitä, että sen takana jokiranta on kauneimmillaan; vettä kohti viettävä nurmikenttä on kesäisin iltapäiväauringon puolella. Pussikaljat ja intiimit hetket "sibbemuseon takana" ovat jääneet pysyvästi lämpiminä muistoina monen Turussa opiskelleen mieleen.
Tampere
"Turku on Suomen Tampere", lausui Iiro Seppänen kerran TV:ssä. Moni pahoitti mielensä, ja syystä.
Urusvuori
Teollisuusalue moottoritien varressa kaukana kaupungin pohjoispuolella. Jotenkin hupaisa nimi tuo Urusvuori.
Varissuo
On neroutta raivata suolle lähiö ja rakentaa kaikki sen rakennukset samasta tummanruskeasta tiilestä. Älä huolehdi, jos ensikäyntisi Varissuolla hämmentää; myöhemmin opit arvostamaan sitä, että ostoskeskus, kirjasto, baarit ja kirkko ovat kaikki samaa suurta kompleksia. Varissuo kuulemma on parantanut imagoaan viime vuosina valtavasti karulta 80-luvulta, mutta itse en ole siellä kertaakaan käynyt saamatta seurata poliisien ja/tai ambulanssien hälytysajoa. Varteenotettava asumalähiö niille, jotka arvostavat toiminnantäyteistä elämää.
Wiklund
Liekö missään muualla päin maailmaa suht hienona pidetty tavaratalo niin järkyttävän rumassa rakennuksessa kaupungin ydinkeskustassa kuin Wikke Turussa? Mustuneista ja repsottavista elementtilaatoista koostettu julkisivu on aina luonamme kauppatorin reunalla. Ei houkuta, mutta jos houkuttaa, voi kahvilasta käydä ostamassa pienen neljän euron muffinssin. Varmaan teillä suuressa maailmassa se on halpaa, mutta meillä Turussa se on kyllä eliittimuffinssi jo.
Xxx
Pornokaupat ovat keskittyneet linja-autoaseman tuntumaan Verkatehtaankadulle. Samalla lyhyellä pätkällä on myös räkäinen karaokebaari ja pizzeria, jonka omistaja ja nimi vaihtuvat kuin vuodenajat, paitsi useammin. Kiva katu! Toinen kiteytymä on Läntinen pitkäkatu, jonka päästä päähän kävellessäni laskin jokin aika sitten seitsemän thaihieronta-paikkaa. Onkohan Thaimaassa Suomi-hierontapaikkoja?
Yo-kylä
Itäsaksalaisen arkkitehtuurin hienoimpia saavutuksia, paitsi että Turussa eikä siellä. No, ensin tehdyn länsipuolen jälkeen opittiin jotain ja täällä itäpuolella ihan jo tykkää asua. Talojen numeroinnissa on tehty sellainen hauska seikka, että numerot eivät esiinny erityisen loogisesti toisiin numeroihin nähden. Epätoivoiset taksikuskit ja pizzalähetit neuvoa kysymässä ovatkin täällä jokapäiväinen näky; muutamassa kuukaudessa asukkaat itse kuitenkin yleensä oppivat suunnistamaan.
Zoolandia
Turusta nähden lähin eläintarha sijaitsee naapurikunnassa Liedossa. Ellei matkustus houkuta, voi tutustua Kupittaanpuiston ankkalampeen. Se on oikeasti ihan kiva.
Åbo
Turussa kuulemma asuu paljon ruotsalaisia, mutta se saattaa olla myös urbaanilegenda, koska täällä kuulee kadulla japaniakin useammin kuin ruotsia. Tästä väitetystä kielivähemmistöstä on se hyvä puoli, että voi hihitella hassuja ruotsinkielisiä kadunnimiä kaksikielisistä kylteistä. Eheh, Hampspinnaregatan.
Äärioikeisto
Tänä kesänä aloitti Turussa toimintansa suomenlippuliivein varustautunut vapaaehtoinen yövartiosto, jonka tarkoituksena on estää ulkomaalaisia rettelöimästä keskustassa viikonloppuisin. Tämä on kyllä niin hieno kaupunki ettei aina tiedä itkeäkö vai itkeä.
Ökytalokeskittymät
Niitä on muutama. Yo-kylän yläpuolella Kuuvuorella on jokunen kaikin tavoin yliampuva ökyasunto, mutta laajempia esiintymiä on syytä lähteä etsimään saaristosta. Varsinkin Hirvensalossa on paljon bongattavaa köyhälle. Kannattaa käydä tutustumassa!
31.8.06
Jumalan silmäluomia
Minun, tänä syksynä kuitenkin vasta kuudennen opiskeluvuoteni aloittavan nuorukaisen, on vaikea käsittää tätä muuntunutta yliopistojärjestelmää, jossa, vaikka viralliset avajaiset ja muu lukuvuoden käynnistys on kuten ennenkin syyskuun alussa, kierrätetään opiskelijatulokkaita ryhmissä ympäri kampusaluetta ja Hämeenkadun baareja jo pian elokuun puolivälin jälkeen. Toista se on ollut ennen, ja parempaa tietenkin. Yliopisto aloitteli virallisin juhlallisuuksin syyskuun alussa; näihin oli lähes välttämätöntä kenenkään olla osallistumatta. Sitten istuskeltiin baareissa pari viikkoa, aktiivisimmat ainejärjestöt järjestivät jo isompiakin bileitä. Opetusta aloiteltiin oppiaineiden taholta sitten joskus kuun puolivälin jälkeen, jos viitsittiin. Tämä järjestelmä sopi minulle hyvin. Nykyisin on kaikki mennyt niin suorituspainoiseksi. Pyrkivät jopa humanistit valmistumaan siinä ajassa kun tukikuukausia riittää; tätä suuntausta en kerta kaikkiaan kykene ymmärtämään.
Mutta toisaalta, kun akateemisista tulokkaista valtaosa on joka tapauksessa naispuolisia, on tässä hellekelien aikana aloitetussa ekavuotisten laumoittamisessa hyvätkin puolensa, jotka aina yliopistoalueen läpi kulkiessaan omin silmineen havaitsee. Että sainkin eilen siihen lyhyeen oikopolkuun kulumaan niin paljon aikaa taas.
Mutta toisaalta, kun akateemisista tulokkaista valtaosa on joka tapauksessa naispuolisia, on tässä hellekelien aikana aloitetussa ekavuotisten laumoittamisessa hyvätkin puolensa, jotka aina yliopistoalueen läpi kulkiessaan omin silmineen havaitsee. Että sainkin eilen siihen lyhyeen oikopolkuun kulumaan niin paljon aikaa taas.
29.8.06
Sininen sittenkin
Eilen kahdessakin blogissa lainailtiin ihan minun alkuaikojen kirjoituksiani täältä, kahden ja puolen vuoden takaa ja kauempaakin. Iski kumma haikea. Sitä toivoi että voisi vielä palata siihen aikaan kun oli vielä noviisi tässä, kun ei vielä ollut melkein seitsemääsataa merkintää takana ja mitä ikinä näytölle näppäilikään, siinä oli tuoreen tuntu. Eilen lukiessani minä pidin noista alkuaikojen ajatuksistani. Ne olivat häkellyttävän hauraasti kokoon kudottuja päätelmiä ja toisaalta hedelmällisen vähäsanaisia kiteytyksiä; nykyisin tuntee enää sanoihin hukkuvansa. Missä vaiheessa oma polku on siinä määrin rullalle kääntynyt ettei enää tiedä miten asiansa hahmottaa? Kahdessa ja puolessa vuodessa on tapahtunut hirveän paljon ja se miten maailma on ympärillä, on mennyt toiseksi. Onhan se muuttanut tapaani muodostaa mietteitä. Sanat on saumoista vinot. Lähtöhetkestä on kauan, mutta onneksi täällä vielä muutamia tuttuja liikkuu niiltäkin ajoilta asti.
27.8.06
Kuvaputken kelmeässä kajossa
Nyt testataan ketkä ovat todellisia Silmänkääntövankila-faneja ja ketkä vain väittävät! Lukijoiden melko selkeästä mielenilmaisusta huolimatta (toistakymmentä lopettanuttta blogilista-tilaaja kolmessa viikossa on kohtalainen kato...) jatkan viitoittamattomalla tielläni tuttuja kuvioitani ja osallistun neljännen kerran samaan meemiin! Tällä kertaa aiheena tv-sarjat, nuo modernin maailman myytit ja legendat joilla meistä jokaista on enemmän tai vähemmän kasvatettu. Hey-ho jne.
1. Tv-sarja joka muutti elämäsi
Twin Peaks. Ensikosketukseni taiteilijaan nimeltä David Lynch, ja jotain peruuttamattomasti muuttui minussa. Peaks on yksi suurimpia vaikuttajia minun tavassani kokea ja käsittää fiktiivisiä maailmoja ja kertomuksia; yhtä aikaa vilpitön ja ironinen, häpeämättömän naiivi ja välillä säälimätön, jopa sietämättömän ahdistava. Humoristinen. Kaunis. Minulta katoavat sanat... Twin Peaks muutti myös amerikkalaisen tv-sarjan käsitteenä, eikä ilman sitä olisi varmasti yhtäkään 90-luvulla ja myöhemmin startanneista "laatusarjoista" (jollaiseksi käsite on vakiintunut) ainakaan sellaisena kuin ne olemme oppineet tuntemaan. Viime talvena ostin ykköskauden DVD:llä, kunhan kakkoskausikin joskus julkaistaan, sitten ostan sen.
2. Tv-sarja jonka olet katsellut yhä uudelleen
Twin Peaks. Ensimmäinen esityskerta Suomessa (olisinko ollut neljäntoista?) oli vaillinainen, samoin uusinta vuonna 1995(?), vasta 2000/2001 sarja näytettiin ensi kerran kokonaan. Tuolloin nauhoitin sen, paranee kuin viini joka katselulla. Miten sen voisi selittää kellekään joka ei koe samoin? Sarjassa on kotiinpaluun tunnelmaa. Voitaneen kuitenkin mainita myös Simpsonit, joita aikoinaan nauhoittelin ensimmäiseltä kahdeksalta tuotantokaudelta parisenkymmentä vhs-kasettia täyteen, ja jotka ovat vuosien kuluessa täyttäneet kymmenet turhautuneet tyhjät hetket.
3. Tv-sarja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle
Twin Peaks kai. Ellei sitten olisi mahdollista saada Päivien viemää yhtenä kokonaispakettina, se riittäisi pidempäänkin oleskeluun, koska 40 vuotta päivittäistä sarjaa on monta jaksoa. Olisipa sitten lopuksi sukukuvioista kunnolla selvillä.
4. Tv-sarja joka sai sinut nauramaan ääneen
Viittaan edelläkin mainittuihin Simpsoneihin, mutta hekään eivät pärjää suomalaiselle tietotaidolle tässä. On se kumma; siinä missä elokuvarintamalla kotimaassa ei ole koskaan onnistuttu komediassa (eikä juuri muussakaan, toim huom) on täällä tv-puolella olemassa silkkaa neroutta: Lapinlahden lintujen kolme ensimmäistä sketsisarjaa vuosilta 1989-1992. Tänä syksynähän nuo ovat DVD:lle myös tulossa, mikä huojennus ettei enää tarvitse vaalia niitä rispaantuneita ja harmillisen vaillinaisia videokasetteja, joille nuo on aikoinaan taltioinut. Kun lukiovuosina kaikki muut fanittivat tuolloin pinnalla ollutta Kummelia, minä ja pari kaveria ylenkatsoimme heitä heitellen iskulauseita kaikkien jo silloin unohtamista Lintu-sketseistä. Me olimme luokan outoja.
5. Tv-sarja joka sai sinut itkemään
Ei ihan, mutta lähellä oli kerran. Twin Peaks, yksi kohtaus toisen tuotantokauden alussa. Ehkä se vaati sen, että tiesi jo kaiken mitä oli tulossa.
6. Tv-sarja jonka toivoisit olevan tehty
Hm, ei minulla taida olla sellaista. Tv-sarjoja on liikaakin.
7. Tv-sarja jota mielestäsi ei olisi pitänyt tehdä
Sanottakoon, että Simpsonien väkisin hengissä pitäminen olisi saanut loppua jo ainakin viisi vuotta sitten. Mutta toisaalta, eipä se minua häiritse; minulla on monta kasetillista materiaalia ajalta jolloin sarja oli vielä iskussa.
8. Tv-sarja jota tällä hetkellä katsot
En oikeastaan nykyisin enää liiemmin tv:tä katso. Päivien viemää pyrin keskimäärin kolmesti viikossa näkemään, se viihdyttää minua kuin ei juuri mikään fiktio enää nykyisin. Voisi sitä joku obsessionakin pitää, mutta pikemminkin kyseessä on jatkuva viehätys sarjan yksiulotteiseen maailmankuvaan ja sen parissa räpisteleviin paperinukkehahmoihin, jotka on kaikki heitetty keskellä häpeämättömän mediatietoista juonta. Ne sarjamurhaajat ja lentävät lautaset, mikrosirut aivoissa ja ihmiskloonit... Jaa no, katsonhan minä myös Salaiset kansiot -uusintoja Subilta, ja lokakuussa palaa ruutuihin Mullan alla, mitä kovasti odottelen.
9. Tv-sarja jonka olet aikonut katsoa
Onhan noita. Lukuisat kehutut laatuteokset kuten West wing, Deadwood ja Carnivale ovat jääneet kokonaan näkemättä, tuleekohan heitä edes enää? Myös muutaman vuoden takainen Irtiottoja jäi suosiolla sivuun, ajattelin että en kyllä mihinkään kotimaiseen draamaan sentään alennu. Vaan on sitäkin myöhemmin kehuttu... Niin ja se minua on harmittanut etten aikoinani nähnyt Fast showta kuin puolikkaan yhtä jaksoa. Se vaikutti hauskalta.
Oikeasti olen kyllä sitä mieltä että televisiosta tulee ihan liikaa ohjelmaa.
1. Tv-sarja joka muutti elämäsi
Twin Peaks. Ensikosketukseni taiteilijaan nimeltä David Lynch, ja jotain peruuttamattomasti muuttui minussa. Peaks on yksi suurimpia vaikuttajia minun tavassani kokea ja käsittää fiktiivisiä maailmoja ja kertomuksia; yhtä aikaa vilpitön ja ironinen, häpeämättömän naiivi ja välillä säälimätön, jopa sietämättömän ahdistava. Humoristinen. Kaunis. Minulta katoavat sanat... Twin Peaks muutti myös amerikkalaisen tv-sarjan käsitteenä, eikä ilman sitä olisi varmasti yhtäkään 90-luvulla ja myöhemmin startanneista "laatusarjoista" (jollaiseksi käsite on vakiintunut) ainakaan sellaisena kuin ne olemme oppineet tuntemaan. Viime talvena ostin ykköskauden DVD:llä, kunhan kakkoskausikin joskus julkaistaan, sitten ostan sen.
2. Tv-sarja jonka olet katsellut yhä uudelleen
Twin Peaks. Ensimmäinen esityskerta Suomessa (olisinko ollut neljäntoista?) oli vaillinainen, samoin uusinta vuonna 1995(?), vasta 2000/2001 sarja näytettiin ensi kerran kokonaan. Tuolloin nauhoitin sen, paranee kuin viini joka katselulla. Miten sen voisi selittää kellekään joka ei koe samoin? Sarjassa on kotiinpaluun tunnelmaa. Voitaneen kuitenkin mainita myös Simpsonit, joita aikoinaan nauhoittelin ensimmäiseltä kahdeksalta tuotantokaudelta parisenkymmentä vhs-kasettia täyteen, ja jotka ovat vuosien kuluessa täyttäneet kymmenet turhautuneet tyhjät hetket.
3. Tv-sarja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle
Twin Peaks kai. Ellei sitten olisi mahdollista saada Päivien viemää yhtenä kokonaispakettina, se riittäisi pidempäänkin oleskeluun, koska 40 vuotta päivittäistä sarjaa on monta jaksoa. Olisipa sitten lopuksi sukukuvioista kunnolla selvillä.
4. Tv-sarja joka sai sinut nauramaan ääneen
Viittaan edelläkin mainittuihin Simpsoneihin, mutta hekään eivät pärjää suomalaiselle tietotaidolle tässä. On se kumma; siinä missä elokuvarintamalla kotimaassa ei ole koskaan onnistuttu komediassa (eikä juuri muussakaan, toim huom) on täällä tv-puolella olemassa silkkaa neroutta: Lapinlahden lintujen kolme ensimmäistä sketsisarjaa vuosilta 1989-1992. Tänä syksynähän nuo ovat DVD:lle myös tulossa, mikä huojennus ettei enää tarvitse vaalia niitä rispaantuneita ja harmillisen vaillinaisia videokasetteja, joille nuo on aikoinaan taltioinut. Kun lukiovuosina kaikki muut fanittivat tuolloin pinnalla ollutta Kummelia, minä ja pari kaveria ylenkatsoimme heitä heitellen iskulauseita kaikkien jo silloin unohtamista Lintu-sketseistä. Me olimme luokan outoja.
5. Tv-sarja joka sai sinut itkemään
Ei ihan, mutta lähellä oli kerran. Twin Peaks, yksi kohtaus toisen tuotantokauden alussa. Ehkä se vaati sen, että tiesi jo kaiken mitä oli tulossa.
6. Tv-sarja jonka toivoisit olevan tehty
Hm, ei minulla taida olla sellaista. Tv-sarjoja on liikaakin.
7. Tv-sarja jota mielestäsi ei olisi pitänyt tehdä
Sanottakoon, että Simpsonien väkisin hengissä pitäminen olisi saanut loppua jo ainakin viisi vuotta sitten. Mutta toisaalta, eipä se minua häiritse; minulla on monta kasetillista materiaalia ajalta jolloin sarja oli vielä iskussa.
8. Tv-sarja jota tällä hetkellä katsot
En oikeastaan nykyisin enää liiemmin tv:tä katso. Päivien viemää pyrin keskimäärin kolmesti viikossa näkemään, se viihdyttää minua kuin ei juuri mikään fiktio enää nykyisin. Voisi sitä joku obsessionakin pitää, mutta pikemminkin kyseessä on jatkuva viehätys sarjan yksiulotteiseen maailmankuvaan ja sen parissa räpisteleviin paperinukkehahmoihin, jotka on kaikki heitetty keskellä häpeämättömän mediatietoista juonta. Ne sarjamurhaajat ja lentävät lautaset, mikrosirut aivoissa ja ihmiskloonit... Jaa no, katsonhan minä myös Salaiset kansiot -uusintoja Subilta, ja lokakuussa palaa ruutuihin Mullan alla, mitä kovasti odottelen.
9. Tv-sarja jonka olet aikonut katsoa
Onhan noita. Lukuisat kehutut laatuteokset kuten West wing, Deadwood ja Carnivale ovat jääneet kokonaan näkemättä, tuleekohan heitä edes enää? Myös muutaman vuoden takainen Irtiottoja jäi suosiolla sivuun, ajattelin että en kyllä mihinkään kotimaiseen draamaan sentään alennu. Vaan on sitäkin myöhemmin kehuttu... Niin ja se minua on harmittanut etten aikoinani nähnyt Fast showta kuin puolikkaan yhtä jaksoa. Se vaikutti hauskalta.
Oikeasti olen kyllä sitä mieltä että televisiosta tulee ihan liikaa ohjelmaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)