<$BlogRSDUrl$>

Ajatuksia kissoista ja kahvinkeitosta.

12.7.15

X-Files 1.23: The Erlenmeyer Flask 

No nyt kosahti. Hieman jakomielinen olo oikeastaan iski ainakin tätä ykkös-X-kautta katsoessa, kun suurin osa jaksoista oli laadultaan epätasaisia kertaluontoisia juttuja, ja sitten aina välissä jatkettiin tätä salaliittomytologiaa; jos kaikki tähän suureen kuvioon liittymättömät jaksot olisi jättänyt pois, olisi silti ollut kasassa mitä toimivin sarja, vieläpä varsin intensiivinen, joskin toki jaksoluvultaan hyvin brittiläinen. Mutta toisaalta - kyllä ne kertaluontoiset jututkin ovat tärkeitä. Kuten jo aiemmin sanoin, pidinkin niistä enemmän "silloin joskus", mutta nyt on pakko sanoa, että ne ainoat kaksi kunnon vainoharhaista salaliittojaksoa tällä kaudella (E.B.E. ja tämä Erlenmeyer Flask) ovat kyllä olleet julmetun hyviä. Kuten usein jenkkisarjoissa, kauden päätösjaksoon ladataan paukkuja niin että saumat nitisee, ja kyllähän tässä oli kaikki se, mikä X-Filesin vainoharhaisemmassa puolessa on parasta: tunnelmallista yökuvaa, hämäriä mustapukuisia miehiä, pakokauhuista epäluuloa (sarjan mottokin on alkuteksteissä vaihtunut muotoon "Trust no one") ja kerta kaikkiaan vain se... tunne. Se tälle sarjalle täysin ominainen jännite, joka niistä kertajaksoista tyystin puuttuu, mutta joka näissä mytologiajaksoissa on - ainakin tässä oli, voi olla että tämä tunne myöhemmin latistuu. Se tunne, että on Mulder ja Scully ja heitä vastassa jokin hahmoton ja suuri.

Melko vedenpitäviä todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä löytyy, ja nimenomaan Scully niihin törmää, mutta upeita kohtauksia on muitakin: Mulder löytää syrjäisestä varastohallista ihmisiä kellumassa vesitankeissa, ja tietenkin se uskomattoman upea loppukohtaus öisellä sillalla, jossa Deep Throatin tarina päättyy (Spoilers!) Kyllä kyllä: kuvaus, ohjaus, musiikkikin taas (tavanomaisempaa tosin kuin monessa muussa jaksossa, mutta upeaa silti), jopa näyttelijäsuoritukset olivat tässä niin iskussa, että ensi kaudelle on luvassa hyvää, ja ykköskauden top vitoseen meni lähelle kärkeä.

Siitä puheen ollen, tässäpä X-Filesin ensimmäisen tuotantokauden viisi parasta jaksoa:

1. Ice
Harvinaisen hienosti kokonaisuutena toimiva teos. Kävisi lyhytelokuvasta. Duchovnyn & Andersonin parhaat roolisuoritukset toistaiseksi myös.

2. The Erlenmeyer Flask
Kyllä tässä niin syvälle mentiin siihen X-Filesin perusolemuksen ytimeen, että vähempään en voi tyytyä. Pidin tästä paljon enemmän kuin etukäteen odotin.

3. Squeeze
Klassikko, kuten sanottu. Glen Morgan & James Wong (jotka kirjoittivat myös Icen) tiesivät heti alusta lähtien melkein X-luojaa Chris Carteria paremmin millainen tämän sarjan pitää olla.

4. Darkness falls
Olisi kenties ansainnut korkeammankin sijan, mutta koska on periaatteessa vain Ice siirrettynä toiseen miljööseen, niin en sitten kärkikolmikkoon kuitenkaan. Parhaiten mielessä pysynyt kaikkien näiden vuosien jälkeen, ja se on jo meriitti sinällään.

5. Young at heart
Niistä monista "elämää kuoleman jälkeen"-jaksoista paras, mutta ei niinkään itse juonensa vuoksi, vaan siksi että oli jumalaisen tyylikäs visuaalisesti ja sisälsi täräyttävän upean soundtrackin. Mark Snown huippuhetki, odotan tosin niitä vielä paljon lisää.

Notta semmoista. Huonoin tekele oli ihmissusiräpellys Shapes, mutta ei siitä enempiä ettei ala masentaa. Kakkoskausi pyörähtää käyntiin ihan lähipäivinä.


Comments: Lähetä kommentti

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

eXTReMe Tracker