<$BlogRSDUrl$>

Ajatuksia kissoista ja kahvinkeitosta.

10.4.13

Huii Huii Tolle Lola 

Nyt nimittäin jyrähtää taas. Blogit, nuo kybertaivaan fossiilit, ovat taas nousemassa estradille, eikä vähiten siksi, että Hesarin kuukausiliite julisti tuoreimmassa numerossaan alkaneeksi Suomen parhaan blogin etsinnän. Rumba jatkuu koko vuoden, tulevana tammikuuna sitten julkistetaan voittaja.

Ketäköhän itse ehdottaisin kilpailuun? Ja olisikohan minulla mahdollisuuksia? Katsotaanpas skaban johdantotekstiä:

"Hyvä blogi on mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu, tyylikäs, visuaalinen, ajankohtainen, reagoiva ja sitä päivitetään usein."

Ööööö. Okei.

Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu ovat varmaankin jokseenkin itsestäänselviä asioita kun etsitään mitä tahansa "parasta", joka tekstiin perustuu (vaikka voihan blogi olla puhtaasti kuvallinenkin! Onko kuvablogit rankattu heti kättelyssä pois?). Muuta kohdat herättivät minussa vastareaktion, jollaista en ole kokenut sitten Pirkan nettitoimituksen tarjoamien bloginkirjoitusohjeiden! (kuka vielä muistaa?) Ensinnäkin: mihin hemmettiin pitäisi reagoida? (no esimerkiksi Hesarin blogikilpailuun, terv. nimim "Obvious") Jos se on jonkinlainen hyvän blogin edellytys niin jumaliste että olenkin kirjoittanut paskaa pian kymmenen vuotta. Jurppii tuo ainainen vaatimus olla inessä ja sykkeessä. Oman nahistuneen lukulistani parhaimmistoa ovat nykyään blogit, jotka kaivelevat outoja juttuja niin populaarikulttuurin kuin ylipäätäänkin (kulttuuri)historian hämäryyksistä. Ajankohtaisempia ja reagoivempia ne eivät voisi enää vähempää olla, mutta sitäkin kiinnostavampia vuodesta toiseen kyllä. Vieläpä usein pelkkää kuvaa tekstin sijasta. Kas.

Enkä edes oikein tajua mitä "visuaalisella" ja "tyylikkäällä" tässä tapauksessa tarkoitetaan. Sivun ulkoasua? (no siinä meni viimeinen toivoni...) Miten sekin nyt niin merkitykselliseksi meni, kun kuitenkin valtaosa blogeista kirjoittuu jonkin palveluntarjoajan valmiisiin pohjiin. Paras on se, joka on onnistunut valitsemaan hiemoimman pohjan hänelle tarjotuista! Kukkua sanon minä. Tyylikkyys - no, se on lukijan silmässä, koska kai tämä kohta sentään viittaa taas tekstisisältöön?

Äh, en minä tiedä mistä taas näin tuohduin, eihän minun kaltaiseni naavapartabloggaajan enää pitäisi mistään välittää; maailmaa muuttuu ja ylipäätään se mitä käsitetään sanalla "blogi" on varmasti vaihtanut olemustaan aivan toiseksi siitä, mitä itse sanaan olen joskus sisällyttänyt. Silti nostan esiin sen mikä minua tuossa eniten masensi: "sitä päivitetään usein". Ei siksi masentanut, että oma tahtini on mitä on, vaan siksi, että tuollainen kiihkeärytmisyys, jatkuva materiaalin tuuttaaminen, hermostunut koko ajan läsnäoleminen - - - no sanotaan vaikka, että se saa levottomaksi. Se saa minut luovuttamaan minkä tahansa suhteen. Ehkä tämän vuoksi en ole esimerkiksi Twitterissä. (tai olen; tein sinne tunnukset kaksi vuotta sitten, mutten lisännyt ketään seurattavakseni enkä ole sittemmin toista kertaa siellä käynyt, koska olen ilmeisesti keksinyt jonkun uuden salasanan sen normaalisti kaikkialle käyttämäni tilalle, enkä muista minkä. Ja tästä huolimatta olen kaksi vuotta saanut sähköpostia Twitteriltä jossa kerrotaan että Anni Sinnemäellä olisi minulle jotain asiaa. Ei kiinnosta!) En halua lukea koko ajan jotain. En halua tietää mitä kukakin ajattelee joka saakelin päivänpolttavasta uutisesta. Joo, jokaisella on mielipide. Tiedättekö mikä toinen asia on jokaisella?

Comments:
Todella osuva teksti joka pukee omat ajatukseni täydellisesti sanoiksi.

Tuntuu että nykyään ihmiseltä vaaditaan ihan älyttömiä. Juuri eniten ärsyttävä piirre on juurikin tuo mainitsemasi ajan hermolla eläminen. Nykyään pitäisi olla niin äärettömän tehokas. Ei riitä että tekee kahdeksantuntisen työpäivän vaan töitä painetaan kotona yötä myöten. Siinä sivussa sitten siivotaan, harrastetaan, hoidetaan lapset ja kaikki tämä jaetaan sosiaalisessa mediassa ihmisille keitä ei välttämättä edes tunne. Kaiken tämän jälkeenkin pitäisi vielä reagoida salamannopeasti siihen valtavaan uutisvirtaan ja kirjoittaa nasevia, ajankohtaisia, puhuttelevia ja tyylikkäitä mutta hillittyjä blogipostauksia. Huokaus. Miksi kaiken pitää olla niin kiireistä? Miksi kaikkea täytyy tehdä nopealla temmolla ja taukoamatta? Mihin katosi kärsivällisyys?


 
Niin, se tosiaan lieneekin juuri tuo esiin tuomasi tehokkuusajattelu joka tuossa Hesarinkin ajatuksessa on taustalla. Koska blogithan ovat ruohonjuuritasolta lähteneenäkin nykyisin ennen kaikkea itsensä brändäystä. Muutama muotibloggaaja itsensä tällä touhulla elättääkin, tiemmä. Totta kai silloin on oltava materiaalia jota myydä. Mutta että se asetetaan yleiseksi vaatimukseksi jollekin sellaiselle, joka sitten rankataan "Suomen parhaaksi blogiksi", ei kuulkaas. Kamalaksi on mennyt.
 
Lähetä kommentti

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

eXTReMe Tracker