Hei.
Näin unta että hoitelit itseäsi jättikokoisella dildolla. Et välittänyt siitä, että me muutkin olimme paikalla, tai siitä, että kevätaamun aurinko valaisi jokaisen huoneessa leivujan pölyhiukkasenkin. Pyrin katsomaan hienotunteisesti muualle. Mutta sinä olet sellainen, niinhän me unessakin totesimme, ja herätessäni ajattelin etten ole kirjoittanut sinulle aikoihin. Tiedäthän; siinä mielessä kirjoittanut, että todella ajattelisin sinua, miettisin mitä sinulle kuuluu, mikä on saanut sinut tekemään ne ratkaisut joiden seurauksena olet siellä missä olet, sen sellaista. Olemmehan me jutelleet. Mutta puhuminen on sittenkin toisarvoista sen rinnalla, että todella istuu alas, ajattelee, kirjoittaa. Tiedät varmasti tämän näkemykseni, olemme siitä joskus, hyvin kauan sitten, väitelleet. Puhe hajoaa tuuliin. Kirjoitettu sana on pysyvä.
Mutta eihän tämä yksin ollut syy lähestyä sinua. Myönnän että olen toisinaan kuullut sinusta huhuja. Tai pikemminkin: minulta on suoraan kyselty pitävätkö tietyt asiat paikkansa, ja tässä kohdin on oltava rehellinen. Olen saattanut tällaisista kysymyksistä suuttua. Miksi minun pitäisi tietää sinun asioistasi, millä perusteella niin moni meidät molemmat tuskin ohimennen tunteva on päättänyt, että minä jonkin kummallisen yhteyden kautta tietäisin
Tai ei sittenkään mitään. Oletkohan edelleen muistanut keittää pakastemarjat kuten sinulle silloin yhtenä kesänä neuvoin kauhistuessani kun niitä suoraan jäisinä napostelit? Entä vieläkö tapanasi on kuunnella Lennonia iltaisin, nukahtaa Imaginen tai Mind gamesin säveliin; en tiedä muistatko, mutta tuo tapa tarttui minuunkin pitkäksi aikaa. Jotkut luulivat meidän asuneen silloin yhdessä, mutta sinä olit vasta muuttanut kaupunkiin, minäkin tahoillani kihloissa, meidän keskinäinen kemiamme yliopistonmäen kahviloissa vain oli ulkopuolisten silmiin näyttänyt siltä. Hassua, siis sitä ajatellen mitä sittemmin tapahtui. Pyytäisin anteeksi jos en olisi sitä jo tehnyt, mutta olemmehan sentään sellaisen yli kasvaneet.
Mitäkö minulle kuuluu? Sitä mitä viimeksikin. Varmasti olet kuullut tarinoita, älä usko kaikkia niistä, oikeastaan - älä kuuntele niitä edes. Minulla on sinun joululahjaksi antamasi sininen muki edelleen käytössä, sen sisäpinta on lohkeillut mutta se on kaunis.
Voi hyvin ja kirjoita.
Ugus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti