Lähdin kotoa tänään, pakkanen oli siten laskenut että saatoin. Näin hangessa porotokan jättämän vanan, seurailin sitä horisonttiin ja eläimet viisaudessaan veivät minut kahvilaan. Tarjolla oli mielenkiintoisen skaalavirheen läpikäynyttä korvapuustia; sen kokoisella olisi nälkävuosina ruokkinut koko perheen. Tyydyin porkkanakakkuun, mutta riitti sekin. Ja santsikuppi oli ilmainen, mikä oli kiva joskin pientä liikatappamisen makua toki myös kun se yksikin muki oli varmaan lähemmäs puolilitrainen. Ei silti, Kike Elomaa istui viereisessä pöydässä. Lumikenkäni vapisivat jännityksestä kuitenkin vasta kun lähdin takaisin, tuuli oli pyyhkinyt jälkeni. Hirvittävä eksymisen pelko puri luuydintä. Miten täällä mikään elollinen selviää? Uskalsin hengittää vasta kotona. Kuolio oli levinnyt eri puolille kehoa.
On hyvä nähdä ihmisiä. Nelisen päivää kotona kissan kera ilman ulkopuolisia kontakteja ja huomaan kadonneeni paitsi fiktioon, myös itseeni. Unohdan ulko-oven sijainnin, ikkunatkin esiintyvät näyttöruutuina eikä verhoihin uskalla koskea. Nukun tunnin, herään, vaellan, nukun tunnin, en ole varma onko muistamani kohtaus Dexteriä, Monty Pythonia vai lukemaani romaania. Unta, tajuan lopulta: vai kohtasinko yössä ihmisen kun lopulta uskaltauduin ulos? Ellen kohdannut, mitä tapahtui, ja niillä main yleensä keitän uuden pannullisen. Viihdyttääkseni synapseja lueskelin verkosta univajeen vaikutuksia ihmisen terveydelle. Maali rapisi seinistä, tai silmissä vilisi ehkä. Torakoita, ymmärrättehän.
Tämä ei tee minulle ihan hyvää.
Tiskialtaassa on paistinpannu ja lautasia mutten muista syöneeni kahteen päivään.
4 kommenttia:
Karoliinan Kahvimyllyllä oli Jyväskylässä lyhytikäiseksi jäänyt toimipiste, joka möi juuri tuollaisia korvapuusteja. Samaa kaliiperia olivat useimmat muutkin tarjolla olleet pullat. Kahvista en nyt jostain syystä osaa yhtä varmaksi sanoa, mutta hämärä muistikuva tuntuisi sanovan että nekin olivat yhtä valtavia kuin tuo sinun saamasi.
Jos olisi ollut kamera mukana olisin ottanut niistä pullista kuvan. Ne olivat absurdeja; tosissaan kokonaisen limpun kokoisia korvapuusteja.
Mutta että muuallakin! Kyseessä on siis aikamme trendi! Ihmeellisiä pakkosyöttölöitä tuollaiset.
Tarjotun kahvin suuressa määrässä ei toki ole mitään moitittavaa.
Karoliinan Kahvimyllystähän sai syntymäpäivänä ilmaiset kakkukahvit, jos vain henkkarit täsmäsivät kalenterin kanssa.
(Sanavahvistussanakseni tarjotaan alla tällä kertaa ajakohtaisesti sionfun…)
Alan hiljalleen vakuuttua siitä että joku Googlella laatii noita vahvistussanoja päivätyökseen kieroutunut pilke silmämunassaan...
Ja ilmaiset synttärikahvit on upea idea; Karoliinahan kuulostaa kivalta paikalta. Laajentuminen Turkuun ei silti liene odotettavissa...
Lähetä kommentti