En ole sitä lajia jonka on helppo puhua niinkin suuresta asiasta kuin rakkaus. Onko kukaan, välttämättä, koska ne jotka siitä puhuvat, yleensä leijuvat omissa pilvissään, saavuttamattomina, monia kiusaannuttaen. Silti yritän, koska olo on sellainen; on tarve saada jokin ulos.
Mitä minunlaiseni ihminen on elämänsä aikana rakastanut? Luontoa, onnistuneen luomisen hetkiä, kotiaan ja vanhempiaan ja sisaruksiaan, muutamaa eläintä, sitä tunnetta jonka hyvä kirja tai musiikki ihmiselle antaa; ystäviäänkin, kai niin saa sanoa, jossain mielessä. Vuosien varrella neljää ihmistä, kutakin tavallaan, siinä mielessä kuin missä "rakkaus" helpoimmin käsitetään.
Ja se mikä tähän pakotti: tuota tyttöä. Kaksivuotiasta ihmisenpoikasta joka oli kaksi viikkoa matkalla ja palattuaan heittäytyi kaulaani roikkumaan kykenemättä muuhun kuin kyyneliin. Oli isälläkin jo siinä vaiheessa ikävä. Ravistaa sisintä myöten että joku on minuun noin kiintynyt. Lapsi ei vaadi minulta muuta kuin itseni; juuri tällaisena minä hänelle kelpaan, ja minut tällaisenakin nähdessään hänen kasvoillaan käy hymy. Hän on pyyteetön, ja kun hän on vähän vanhempi, minä opetan hänelle ne kolme asiaa jotka minunkin olemistani ohjaavat, tai joiden enimmän osan aikaa pitäisi: Rakasta, älä vihaa. Luo, älä tuota. Etsi, älä pysähdy.
Tietenkin minusta välillä tuntuu että hän tietää jo tuon kaiken. Se pieni olento jota rakastan ihan hirveästi.
1 kommentti:
olethan, sitä lajia: hieno teksti. sitä paitsi olet ainoa ihminen, joka tietääkseni pystyy täyttämään tuon ensimmäisen tavoitteen noista kolmesta, ja sellainen ihminen jos kuka, on oikea puhumaan rakkaudesta.
olen kirjoittanut itselleni kirjeen 15 vuotta sitten. tänä vuonna tulee sen avaamisen hetki. se sai minut ajattelemaan, että 15 vuotta on oikeastaan aika älyttömän pitkä aika.
ensin masennuin: en ole saanut mitään aikaiseksi 15 vuoteen. sitten muistelin elämääni ja tajusin, että olen tehnyt hirveän paljon. siitä huolimatta, että joka päivä vietän aikaani pysähtyen neuvottomaan olooni.
miksi ihminen vaatii itseltään niin typeriä ja pintapuolisia asioita, vaikka se automaattisesti johtaakin sellaisin kammottavuuksiin kuin suorittaminen ja tuottaminen?
(tästä on tulossa hämärä essee, mutta on pakko lopettaa; rannetta vaivaa jokin kirjoittajan ammattitauti, ja tänään on kirjoitettava vielä paljon.)
Lähetä kommentti