Kivaa, exme laittoi kirjameemin. Pyrin vastaamaan rehellisesti.
1. Kirja, joka muutti elämääni
Robert Shea & Robert Anton Wilson: The Illuminatus! trilogy
Tämän aiheuttama edistysaskel omalle kehitykselleni kirjoittajana oli mullistava. Vasta tämän kirjan luettuani ymmärsin että kaunokirjallisella teoksella on olemassa rajoja vain jos kirjoittaja väkisin niitä haluaa sille asettaa. Toisella lukukerralla huomasin keskittyä myös juoneen, esimerkillinen sekin. Myöhemmin ilmestyneen suomennoksen totesin selatessani pääosin epäonnistuneeksi.
2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran
Kalervo Palsan päiväkirjat, Merkintöjä vuosilta 1962-1987
Kymmenen vuotta nuorempana löysin Palsan ahdistuneesta elämästä maaseudun puristuksessa ja luomisen tuskassa jotain pelottavan tuttua. Tämä oli tietenkin vain toiverikkaan myöhäisteinin harhaisen mielikuvituksen luoma yhteys mutta ei se mitään; minä olen sittemmin lukenut Palsan päiväkirjat säännöllisesti parin kolmen vuoden välein. Hän on sukulaissielu, kaikesta huolimatta. Hänen taistelunsa elämän valotonta pimeyttä vastaan vapauttaa.
3. Kirja, jonka tahtoisin mukaan autiolle saarelle
Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta
Tuntuu siltä, että tämä olisi juuri autiolle saarelle sopiva teos. Tietäisinpä sitten kaiken sieltä palatessani. Tietenkin on myös mahdollista, että tämä on populaaritieteellinen rimanalitus, mutta olen valmis ottamaan sen riskin.
4. Kirja, joka teki minusta hupakon
Kuten exme, en minäkään ymmärrä kysymystä. Ei minua kirjalla hupakoksi saa.
5. Kirja, joka sai minut puhkeamaan kyyneliin
En muista olenko ihan avoimesti kirjan ääressä kyynelehtinyt, mutta ensi kerran lukiessani Sormusten herraa kauan sitten olin Harmaiden satamien viimein kutsuessa saattueen jäseniä jo melko herkistyneessä tilassa. Ei ihme, olin sentään viettänyt viimeiset seitsemän kuukautta kirjaa lukien. Se on ylivoimaisesti hitaimmin koskaan läpi tahkoamani kirja! Jeesus sitä jaarittelun määrää! No ei, on se ihan hyvä kirja. Sen verran hyvä, etten ole vieläkään suostunut siitä tehtyjä elokuvia katsomaan. Ei vain kiinnosta. Yleensä kaikki sellaiset kirjat, joissa päähenkilön elämä murtuu kirjan kuluessa lopullisesti vailla toivoa paremmasta, saavat liikuttumaan. Näitä on varsinkin suomalaisessa kirjallisuudessa runsaasti.
6. Kirja, jonka toivoisin tulleen kirjoitetuksi
Ilkka Remes: Copypaste, temppu ja miten se tehdään
7. Kirja, josta toivon ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu
Mieleen tulee suuri määrä "klassikoita", joita on joutunut opiskelumielessä pakkolukemaan läpi. Ne tekisi mieli kirota hornaan, samaan pätsiin uskonnollisen aivopesupropagandan seuraksi. Tervemenoa.
8. Kirja, jota luen parhaillaan
Charles Bukowski: Vanhan likaisen miehen tarinoita
Nautinnollisia tarinoita helposti ahmaistavassa muodossa. Bukowski osaa kirjoittaa.
9. Kirja, jonka olen aikonut lukea
Volter Kilpi: Alastalon salissa
Kerran tosiaan aioin lukea tämän. Tulin järkiini ennen kuin ehdin aloittaa.
10. Haasta viisi bloggaajaa
Sana on vapaa.
2 kommenttia:
alastalon salista: en edes halunnut lukea, mutta tulin järkiini ja aloitin. kannatti. minusta kilpi sai( taivaista ? ) sen lahjan, että kykeni alistamaan kuivan järjen tunteittensa pulppuavaan ryöppyyn. olisiko ottanut oppia goethelta, joka kuuluu lausuneen, että järjen juoksu on kelmeän harmaata, mutta tunteet ovat kuin kukassaan seisova tuuhea lehtipuu. alastalo ja bryson autiolle saarelle, pliitz!
No kyllähän minä oikeasti uskon että Alastalon salissa on hyvin kirjoitettu kirja. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että sen lukeminen vaatisi jonkinlaisen, hm, "tunnetilan" että voisi todella imeytyä siihen, lukea tekstiä muunakin kuin vain loputtomasti polveilevana kuvauksena tapahtumasta.
Lähetä kommentti