10.8.06

Ja silloin minun kävi pizzakuskia sääliksi

Siinä minä olin, matkalla postittamaan sarjakuvistani koottua kivaa pokkarikokoista vihkoa, aurinko paistoi ja maantielle eksyneet hyönteiset hitaasti kypsyivät. Oli elokuinen iltapäivä, ei pitkällä vielä, pilvet taivaalla kuin lohkeamat sinisessä emalissa. Oikaisin puolinaapurin pihapiirin halki, edelleen ylioppilaskylän alueella, kun tyylikkäästi harmaantunut herra tuli minua vastaan toisessa kädessään kaksi pizzalaatikkoa, toisessa puolentoista litran Pepsi. Hän viittilöi minulle ja kuulosti hengästyneeltä kysyessään osoitteen sijaintia. En ihmettele että hän oli eksynyt; ylioppilaskylän itäpuolen talojen sijoittelu tekee minullekin vielä toisinaan temppuja. Onneksi hänen kysymänsä osoite oli oman asuntoni naapuriovi, ja osasin täten kertoa suorimman reitin. Mies puhui heikohkoa suomea, kuulosti vilpittömän kiitolliselta saamastaan neuvosta. Hän lähti puolijuoksua päämääräänsä kohti. Ajattelin miltä tuntuu kantaa pizzoja ja limsaa itseään puolta nuoremmille ihmisille ympäristössä, joka on olemassa niitä varten, jotka ovat valinneet elämässään tien, jonka tarkoituksena on johtaa jonnekin suurempaan kuin pizzakuskin ammattiin, ja niin, siitäkin huolimatta että tiesin ajatuksen vain ohimenevän yksisilmäisyyden esiinnousuksi, johon on vaikuttanut miljoonien jokaisen ihmisen elämään kuuluvien muuttujien huomiotta jättäminen, minua kävi sillä hetkellä pizzakuskia sääliksi.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuot esiin oman ennakkoluulojesi täyttämän ajatusmaailman,oletkko varma etei pizzakuski olisi onnelinen valitsemaan tiellä,vai pitääkö kaikkien mielestäsi lähteä länsimaalaisten utopian tavoitteluun.Kyllä nämä YO-kylän paremmman statuksen perässä hiihtäjät joku kaunis aamu tajuavat elämästä jotain mitä et ole tajunnut, ja silloin ei tittelit tai työpaikka tunnu missään.Tervetuloa aikuisten maailmaan!

Ugus kirjoitti...

Jos olisit lukenut kirjoitukseni, olisit löytänyt sieltä seuraavan kohdan: "tiesin ajatuksen vain ohimenevän yksisilmäisyyden esiinnousuksi..."

Nähdään aikuisten maailmassa!