Eilen suoritin suuren askeleen toistaiseksi mihinkään etenemättömässä elämässäni ja raapustin horjuvin tikkukirjaimin nimen syyskuun koittaessa alkavaan graduseminaariin osallistuvien listaan. Nyt ei puutu kuin tutkimuskohde ja tutkimuskysymys, kai ne jostain tempaisee. Samalla kellonlyömällä jona riimujani raapustin, nähtiin Subtv:llä tuon jälleen pian alkavan aivonsäästäjäohjelman (jonka alkamisesta sain ensivihjeen sitä kautta, että tänne blogiin on viime vuoden tavoin alettu säännöllisesti googlata haulla "big brother alastonkuvia", mutta niitä ei edelleenkään täältä löydy) mainos, jossa ikäiseni turkulaiskilpailija kevyesti naureskellen ilmoittaa että pitäisi tehdä gradua, mutta se nyt jää vähän kesken kun alkaa tämä bigbrother. En tunne tuota henkilöä. En tiedä hänestä muuta kuin sen mitä olen tuosta yhdesta tv-mainoksesta kerran nähnyt. Ja voi jumalat miten suurta kuvotusta tunnen häntä kohtaan. Hänessä kiteytyy kaikki se mikä nykyisessä yhteiskunnassa menee pahimmin päin helvettiä. Pöydälläni on yliopiston rekrytointipalvelujen mainos. Se ilmoittaa: "Koskaan ei ole liian aikaista miettiä mikä sinusta tulee isona". Minä täytän tänä vuonna kolmekymmentä, eikä minulla ole pienintäkään aavistusta, mikä minusta tulee isona. Joskus nuorempana uhrasin sille ajatuksen tai pari toisinaan, en ole enää vuosiin osannut. Ehkä minä vain jatkan tällä päämäärättömän hengaamisen linjalla, se sentään sujuu.
Tänään katselin ikkunasta että on sateista. Eilen säätiedotuksessa luvattiin täksi päiväksi sateista. Lähdin kaupungille ja eteisessä harkitsin pitkään otanko sateenvarjon. Punnitsin sitä kädessäni; ei painaisi paljon... En ottanut. Ja sitten taivaat avautuivat kävi kuten otsikkoni kertoo. (exmen eilisen hienon päivityksen inspiroimana - minäkin rakastan vanhoja unohtuneita sanoja!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti