Viikon mökkiloma sisälsi uimista, soutamista, saunanlämmitystä ja siinäpä se sitten melkein. Makasin löhökeinussa auringonsäteen tiellä lukien Borgesia ja Turkkaa, oli gradukirjakin mukana, se eteni viikon aikana neljä sivua. En ole Kouvolassakaan koskaan ennen käynyt. Oikeastaan en ole juuri liikkunut Jyväskylää idempänä, sielläkin ollessa tuntui melkein että Venäjälle jo näki. Nyt on kierrelty Kymiä. Ihmiset puhuvat siellä päivän aikana enemmän kuin minä elämäni aikana.
Kotona ei moni asia ollut muuttunut, mitä nyt cd-soittimen säätöjä rukattu, herätyskelloon laitettu hälytys ja jalkalamppu kaadettu keskelle huonetta poikittain. Tällaisissa tilanteissa on mahdoton tietää, onko joku käynyt tekemässä temppujaan vai ei. "On syytä olettaa, että", mutta juuri tämä on virheellinen päätelmä. Maailma ei muutu jos aina oletetaan todennäköisempi, turvallisempi ja muka-itsestäänselvempi vaihtoehto. Minulla on syy uskoa jonkun käyneen kaatamassa jalkalamppumme. Se on todennäköisempää kuin lampun kaatuminen itsestään; ja on selvää, että se mitä todella on tapahtunut, on jotain vielä paljon oudompaa. Maailmassa on miljardeja asioita joille ei ole sanoja. Se on huojentavaa.
2 kommenttia:
Hmm, kiinnostava huomio. Ehkä siinä ei mitään sen suurempaa ole kuin että tykkään leikkiä tulella. Ja tietenkin saunominen on sitä hienompaa mitä suuremmin sen eteen on täytynyt tehdä työtä; pilkkoa ja kantaa puita, vettä, tarkkailla tulta.
minä olen oppinut saunan lämmittämisen vasta tänä kesänä. tai no - itseriittoisesti uskon, että olisin osannut sen milloin tahansa, mutta vasta tänä kesänä olen alkanut lämmittää saunoja. mikä nautinto se onkaan, kun saa sytyttää puut ja mies ymmärtää olla puuttumatta asiaan sen kummemmin sanoin tai teoin. mikä itsenäisyys, mikä alkukantainen usko omaan selviytymiseen!
Lähetä kommentti