Crescendo!

Mahtavaa, lisää meemejä. Bongaan tämän Janilta, ai minkä siis, no hiljakkoisen kirjakyselyn musiikkiversion. Minulla on palava halu kertoa näistäkin mieltymyksistäni teille, let's go:

1. Levy joka muutti elämäsi
Sellaista ei ole. Kokoelmastani löytyy hirmuisesti levyjä joista pidän, joistakin pidän niin paljon että fyysisesti liikutun. Mutta ei kai mikään ole tosissaan muuttanut elämääni mihinkään suuntaan? Jossain mielessä Absoluuttisen Nollapisteen Muovi antaa periksi, joka varmaan enimmin vapautti musiikkimakuani liikkumaan laajoihin suuntiin ja voimallisemmin myös kohti kotimaista. Ehkä myös voitaisiin mainita Pink Floydin Division bell, joka toki on melko paska albumi, mutta oli ensimmäinen kuulemani Pink Floyd ja herätti kiinnostuksen bändiin, jonka tuotantoa löytyy nykyisin levyhyllystäni määrällisesti eniten.

2. Levy jonka olet kuunnellut lähes puhki
Tämä onkin mielenkiintoinen kohta. Näes, minulla on sellainen outo taipumus, että vaikka pidänkin itseäni aktiivisena musiikinharrastajana ja minulla on laaja kokoelma genrejen kirjoa, en kuuntele musiikkia mitenkään jatkuvasti. Minulla musiikki ei soi koko ajan taustalla, soitan päivässä yhden tai kaksi levyä. Hiljaisuus on sittenkin aina parempi vaihtoehto. Tämä pätee erityisesti niihin levyihin, joita ihan vilpittömästi rakastan; nämä kokoelmani suursuosikit, palvotun teoksen asemaan nousseet merkkiteokset kuuntelen keskimäärin vain kerran vuodessa, monet harvemminkin. En halua pilata nautintoa voimasoitolla. Absoluuttisen Nollapisteen Suljettu on maailmanhistorian hienoimpia äänitteitä edelleen - kuuntelin sen varmaan viimeksi vuonna 2004. Mutta mitä siis ovat ne eniten soineet levyt? Jonkinlaista hyvänmielenmusiikkia kenties, kevyttä mutta toimivaa, taidokasta muttei liian syvällistä, ei liian koskettavaa... Olisinkohan ihan väärässä jos arvioisin, että useimmin kuuntelemani levyt ovat Lapinlahden lintuja? Ainakin albumit Tähdet kertovat ja Elämä janottaa saattaisivat sopia vastaukseksi tähän.

3. Levy jonka tahtoisit mukaan autiolla saarelle
Hmm. Yksikö vain? Lainaten Jonin vastausta tuohon taannoiseen kirjakyselyyn, alkaa siellä saarella olla nettikyselyistä jo niin paljon tavaraa että mahtuukohan sinne mitään levyä enää mukaan. No, ottaisin varmaankin Danny Elfmanin johtaman Boingon (joka toiseksi viimeiseen albumiinsa asti tunnettiin nimellä Oingo Boingo) viimeisen albumin Boingo. Se kun sisältää kaiken tarpeellisen: kitaravallia, heviä orkestraatiota, lapsikuoroa, hillittömiä laulusuorituksia, Beatles-coverin, rönsyvää melodiaa ja sanaa. Olen joskus sanonut sen olevan kokoelmani paras levy enkä näe toistaiseksi syytä perua puheitani.

4. Levy joka sekoitti kuulasi
On pakko myöntää, että on vieläkin vaikea hahmottaa miten PMMP:n viimevuotinen julkaisu Kovemmat kädet minuun upposi. Kun hurahdustani epäiltiin vain hetken huumaksi, aloin tähän itsekin uskoa. Jonkinlainen friikki paheviehätys? Vaan ei. PMMP iskee edelleen kovemmalla kädellä. (heikko) Täysin toista kuin mikään muu levy kokoelmassani, I love it anyways.

5. Levy joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin
Nick Caven No more shall we part. Tai ei nyt ihan kyyneliin sentään, mutta syksyllä 2001 kyseinen äänite aiheutti minulle lähes hysterian kaltaisen tilan toistuvasti. Oh Lord, oh my Lord!! Väänsin äänenvoimakkuutta niin ylös että ylioppilaskyläasunnon kipsiseinät rakoilivat ja irtauduin äänenvoimakkuudella ruumiistani, leijuin keskellä musiikkia, joka kaikkialta tulvi jokaiseen soluuni. Myöhäiset anteeksipyynnöt silloisille naapureille. Toisaalta mainittava on jälleen myös Absoluuttinen Nollapiste ja Suljettu. Ahdasmielisen pikkukylän sisäänpäinlämpiävyys on levyn loppuhuipennuksessa niin hyvin esiin tuotu että sielua kylmää, hyvällä tavalla toki sentään.

6. Levy jonka toivoisit tulleen äänitetyksi
Melkein vuosi sitten perustin jo parin kaverin kera bändin, mutta ensimmäiset treenitkin vielä odotuttavat itseään. Kyllä me tästä vielä studioonkin ehdimme. Sitä odotellessa.

7. Levy josta toivot ettei sitä olisi koskaan äänitetty
Minähän ainakin yritän kovasti elää "kukkikoon joka kukka" -periaatteen mukaan, mutta mitä enemmän ikää kertyy, sitä suurempaa inhoa tuottaa hiphop-niminen äänisaaste. En voi sille mitään. Se kuvottaa minua, eikä vain musiikkimuotona vaan kaikkine ideologioineen ja kuvastoineen erityisesti. Jos populaarimusiikin historiassa on jokin sellainen äänite, jota kutsutaan "ensimmäiseksi rap-levyksi", voisin melkein toivoa ettei sitä olisi koskaan tehty. Ehkä sitten olisi jäänyt se muukin tuuba tulematta markkinoille. Tosin sitten meillä ei olisi myöskään Raptoria ja Tulenkantajia, suomalaisista sentään löytyy tälläkin saralla pari onnistunutta toimijaa.

8. Levy jota parhaillaan kuuntelet
Kuten jo aiemmin totesin, minulla ei taustalla yleensä soi mitään. Ehdin kuitenkin tuossa aamukahvia hörppiessä kuunnella Kill Bill 2 -elokuvan soundtrackin, hieno kokonaisuus (tosin ykkönen vielä hienompi), kunhan sormi ehtii stop-napille ennen viimeistä kappaletta.

9. Levy jonka olet aikonut kuunnella
Niitä on valehtelematta satoja. Maailmassa on ihan liikaa levyjä, ei niitä kaikkia ehdi. Viime kuukausina on tosin mielessä toistuvasti käynyt että pitäisi ostaa Ulverin kakkosalbumi Kveldssanger. Saa nähdä. Hankittavien lista on parissa vuodessa venynyt rahatilanteeseen nähden ikävän pitkäksi.


...Nonih. Tämä oli tässä, ja sitten vain tekemään samaa kyselyä taas uusin kohtein. Ainakin elokuvista ja tv-sarjoista tämä varmaan vielä tullaan näkemään, jos ei muualla niin täällä. Kuka keksii lisää? No hö, blogeihinhan tämä pitää myös ehdottomasti soveltaa. Näissä merkeissä nähdään.